Wikiprojektit nojaavat kahden ajatuksen yhdistelmälle ; luotetaan wisdom of crowdsiin ja siihen että tiedon jakamisen tulee olla ilmaista. Itsekin koen, että blogi on hyvä foorumi koska se on paitsi ilmainen keino päteä, myös ilmainen keino jakaa. Piratismin ystävät menevät jakeluasioissa vielä minuakin pidemmälle ; Heille informaation tulisi olla ilmaista, ja he ovatkin ottaneet huomioon sen, että siinä missä perinteinen saviruukku on esine joka myydään ja se on kauppiaalta pois, musiikki ja muu on pääosin dataa. CD -levyssä levyn valmistus on se halvin osa.
Moni voisi ajatella, että nuoret ja nörtit olisivat jotain erityisen modernia. Että modernin ajan hakkerietiikka olisi luonut uudet arvot jotka olisivat vieraita kunnon perinteisiin nojaaville konservatiiveille.
Kuitenkin moderni "hakkerien etiikka" voidaan sitoa myös ajatteluperinteeseen joka on hyvin vanha. Tarkalleen ottaen kristilliseen teologiaan. Verkkouutiset kertoi siitä miten tietotyöläisyys oli jotain jota keskiajalla paheksuttiin. "Salla Palmi-Felinin väitöskirjatutkimus käsittelee tiedon myymisestä 1200-luvulla käytyä kiistaa. Asianajajien, lääkäreiden ja opettajien oikeus pyytää palkkaa työstään koettiin kyseenalaisena, sillä tieto nähtiin Jumalalta saatuna lahjana, joka tuli jakaa eteenpäin ilmaiseksi." Nykyisin tiedon ilmaisuus koskee tosin enemmän viihdettä ja tietotyöläisyyden sijaan maksu halutaan kieltää tekijänoikeuspuolella, joka iskee taiteilijoihin ja tiedon tuottajiin enemmän kuin näiden tietojen soveltajiin.
Kieltämättä tiedossa ja informaatiossa on hieman mystistä sävyä. Se kun ei ole ainetta vaan aineen järjestystä. Näin sitä on helppoa kohdella kuin se ei olisi fysikaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!