(Jukka Kemppinen, "Juhannus")
Vähän aikaa sitten Lisa Wade sai julkisuutta. Hän oli käyttänyt Googlen ennakoivaa hauntäydennystä. Hän oli huomannut että naisista ja feministeistä haettaessa hakusanat eivät ole kovin miellyttäviä. Tämä on toki siitä hyvä mittari, että Google ennakoi hakuja yleisten hakujen kautta. Ja tätä kautta saadaan irti tietoa siitä miten ihmiset ajattelevat erilaisista asioista.
Toki tässä on heikkouksia. Esimerkiksi kun Google ennakoi että "feminists are annoying", tämän haun klikkaus tuottaa eturintamaan linkkejä jotka korostavat että feministit käyttävät sitä esimerkkinä. Tänään toisena linkkinä oli "I'm a huge feminist. Do you guys think feminism is annoying, irrelevant, or important. How do you feel about feminists?" Tämä kertoo, että feministihakujen sisältö kuvaa paitsi sitä miten eifeministit näkevät itsensä niin myös sitä miten feministit näkevät feminismin vastustajien kokevan feminismin. Molemmat ovat stereotypioiden lähteitä. On stereotypioita siitä mitä feministit ovat. Mutta on myös stereotypioita siitä, miten feministit näkevät feministien vastustajien näkevän feminismin. Näin ollen onkin luultavaa että esimerkiksi Waden oma teksti on vaikuttanut osaltaan googlen hakutuloksiin tavalla jotka vahvistavat näitä löydettyjä sanoja. Eli jos google olisi objektiivinen mittari, hän olisi pahentanut epätasa-arvoisuutta. Näkisin että Waden yritys on ollut juuri päinvastaiseen, ja että tämä on todennäköisesti myös vaikuttanut näin.
Toisaalta nykyaikaa näyttää ylipäätään kuvaavan postmodernin käänteen mukanaan tuoma identiteettikeskeisyys. Siinä missä klassisessa arvokeskustelussa haetaan relevantteja aiheita ja niihin ratkaisuja, etsitään tässä maailmassa omaa identiteettiä tukevia asioita ja etsitään vasta-argumentteja niitä vastaan jotka tätä omaa identiteettiä eivät tue vaan kritisoivat. Tämä johtaa vastaankirjoittamisen periaatteen, poteroitumiseen ja siihen että molemmin puolin on stereotyyppisiä käsityksiä siitä miten vastapuoli "väärinymmärtää meitä". Tämä ei ole pahuutta. Tämä on inhimillistä. Ja nykyaika tukee tätä.
Siksi otinkin, vähän huumorin kannalta otettavasti, google-ennakointeja uskontoaiheesta.
Kenties onkin niin, että ideologiat joilla on suuret konttorit, mutta jota ei haukuta mediassa ovat tiensä päässä. Tässä mielessä feminismillä menee varmasti yllättävänkin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!