Olen käyttänyt sanontaa "kankkulan kaivo". Ilmaus tarkoittaa pohjatonta kaivoa, jonne hyvin usein heitetään esimerkiksi yhteiskunnan varoja. Sanonnan merkitys on siis selvä, mutta sen alkuperä on sitten toinen juttu.
En juurikaan ole miettinyt sen kielikuvallista puolta tai syntyhistoriaa. Ja usein sanonnoilla on sellainen. Voisi aivan hyvin kuvitella, että Kankkulan kaivo kuuluu samaan kategoriaan Turusen pyssyn kanssa. On nimittäin ollut Turunen. Ja Turusellahan oli oikeasti pyssy, joka oli täynnä kuin Turusen pyssy.
Vuosina 1958-1970 radiosta tuli hupiohjelma "Kankkulan kaivolla". Radiohupailun käsikirjoittajina toimivat Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen. Sarja tuotti useita sketsihahmoja ; Tippavaaran isännän lisäksi "Kankkulan kaivollassa"(?) seikkailivat ainakin Sylfred Huila, Neulasen Manta, yleismies Jantunen ja nuori vihainen mies Holger Lehmänen (53 v). Tämä radio-ohjelma levitti "Kankkulan kaivon" tunnettavuutta, mutta sanonta oli tätä vanhempi.
"Tiede" -lehti tietää kertoa että kaivo on sanonnoille yleinen. Hohtimet tipahtavat kaivoon, lopullisesti ja koskaan palaamatta. Kankkulan kaivoon asiat voivat mennä vaikka ahkerasti yritettäisiin muuta. Tiede -lehdessä ei uskota että olisi konkreettista Kankkula -nimistä paikkaa johon kaivo viittaisi. Syntymisen syyksi ehdotetaan alkusointua.
Kuitenkin Kankkulan kaivo ikään kuin huutaa itselleen selitystä. Siksipä minä, proaktiivisesti historiaa uudelleenkirjoittaen, annan sille uuden syntyhistorian ja päätän että se on Oikea. Ja jos tarina on riittävän hyvä, ihmiset myös uskovat sen todeksi.
Pika-arvailuilla sain muutaman teorian, jotka ovat tästä lähtien oikeita. Näin saamme kaipaamamme alkuperän ja syntyperän tälle rakkaalle sanonnallemme jolla haluamme rikastuttaa ihmisiä jatkossakin:
* Voisi tietysti ajatella, että kankkulalla tarkoitetaan sitä olotilaa joka saadaan runsaan sahdin kiskomisen jälkeen.
* Jos mietitään kankkuja, on kysymys persposkista. Kaivo niiden välissä ei enää ole lähes yhtään vertauskuvallista. Jos mietitään miten kankkulan kaivoon solahtelee asioita kuin itsestään, tämä herättää kauniita mielikuvia menneisyyden ihmisistä ja heidän harrastuneisuudestaan. Tämä tulkinta sopii hyvin vertaukseen, koska aika usein kun asiat menevät kankkulan kaivoon, ne menevät myös "päin persettä".
* Toisaalta voidaan ajatella modernis-teknologisesti että kankkulan kaivo on kiertoilmaus vessanpöntölle. Siinähän kankut, persposket, todellakin ovat reunustetun lähteen päällä. Vessanpönttöön myös holahtaa kaikenlaista ja täten vertaus säilyttää valtaosan poliittis-taloudellisesta vertauskuvallisuudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!