Pitkäsilta, Långa bron, on Kaisaniemen ja Siltasaaren yhdistävä silta. Kaisaniemenlahden ylittämisen lisäksi se on eräänlainen symbolinen jakaja ; Sen nähtiin olevan maamerkki joka erotti työläisten Kallion porvarien Kruunuhaasta. Tämä jako on ollut ennen relevantimpi kuin nykyään.
Mutta siltikin voi olla huvittavaa nähdä Kaisaniemenlahti jonkinlaisena Styx -jokena joka erottaa tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen. (Vaikka kyse on Helsingistä eikä Turusta olemme silti täl puol jokea.) Silta on tietenkin tärkeä, ja taatusti lautturia edullisempi vaihtoehto joen ylittämiseen. Tämä tekee Kharonin lautturintuloista pienet. On kenties kannattavampaa jättää lautta laituriin ja perustaa siihen pieni kahvila.
Toisaalta joen helppo ylittäminen muistuttaa Kharonin tärkeydestä. Hän kontrolloi sitä, että meno tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välillä ei ole aivan mahdoton. Moni porvari onkin taatusti kammoksuen ajatellut niitä laahustavia päiteidenkäyttäjäzombeja ja kommunismin haamukin on saattanut tulla kummittelemaan sillan yli.
Mutta on lohdullista tajuta, että olipa siltaa tai ei, niin jotkin asiat ovat pysyviä. Persefone esimerkiksi on muistutus siitä, että jos Manalassa söi jotain, sieltä ei koskaan päässyt pois. Persefone söi granaattiomenan siemeniä ja vuodenajat johtuvat siitä että Persefone, kevään tuoja, on myös manalan kuningatar joka on viehättynyt itseensä Haadekseen. Myös Sörnäisten ikuisen wapun aukiolla kannattaa miettiä kaksi kertaa pistääkö suuhunsa kaikkea mitä kulmilla maleksiva tuonpuoleinen tarjoaa. Saattaa olla, että siltä tieltä ei ole paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!