Juntters -merkki

Televisio mainostaa uutta hyväntekeväisyyskampanjaa. "Junkers-merkki" viittaa siihen kuinka 1. 7. 1944 lähti Junkers JK-254 pommikone lähti pommikonelaivue 44:n kanssa kohti Tali-Ihantalaa. Kone kuitenkin syöksyi Liperin Rauvanlahteen josta se nostettiin vuonna 2008. Se sulatettiin harkoiksi ja siitä taottiin Junkers -merkkejä, kahdessa erässä yhteensä 37 000 kappaletta. Näitä myymällä sitten tuetaan sotaveteraaneja.

Nähdäkseni tämä on valtavan hyvä esimerkki siitä, miten hyväntekeväisyydessä joutuu usein tekemään kaikkea vähän erikoista. Esimerkiksi nenäpäivä on ajatuksena varsin absurdi, eikä kovin hauskakaan. Kuitenkin sitä tarvitaan jotta ihmiset aktivoituvat. Rationaalisuus, hyväsydämisyys ja järki eivät yksinkertaisesti ole koskaan vallinneet ihmiskuntaa niin läpitunkevasti, että tämänlaisia pieniä muistutuksia ei tarvittaisi.

Kuitenkin tässä prosessissa samalla syntyy usein varsin erikoinen ilmapiiri. Symboli ikään kuin lainaa kohteeltaan. Esimerkiksi nenäpäivän idean pöhköyttä moittiva olisi jotenkin hyväntekeväisyyttä vastaan. Kuitenkin pellennenällä ei yksinään ole oikein mitään liitossuhdetta siihen mitä nenäpäivällä ajetaan. Voidaan siksi aivan täysin moittia ideaa mutta kannattaa tavoitetta.

Kyllähän te tiedätte.
Tämäntapaiseen paikkaan.

Ja tämä on nähdäkseni hyvin oleellista kun mietitään tätä Junkers -merkkikampanjaa. Haukkukaa minua sotaveteraaneja vihaavaksi epäsuomalaiseksi joka pilkkaa patriotismia ja paskoo sen Mannerheimin patsaan päälle. Mutta jos minun käskettäisiin tekemään ikonoklastinen projekti joka pilkkaisi patriotismia, lopputuloksena saattaisi hyvinkin olla jotain sen tyyppistä, kuin että otettaisiin sota-ajan antisankaruutta ja epäonnistumista edustanut kohde, nostetaan se esille eikä missään tapauksessa myydä sitä minnekään ilmailumuseoon jotta ihmiset saisivat nähdä sota-ajan ilmailuteknologiaa ja nähdä millä maata on puolustettu. Sen sijaan se sulatettaisiin ja hakattaisiin palasiksi, joista tehtäisiin trinkettejä joita sitten myytäisiin niinkin korkealuokkaisessa maamme syvimpiä kansallisia arvoja heijastavassa paikassa kuin R -kioskissa.

Mitä enemmän mietin tätä Junkers -merkkiä, sitä vähemmän ymmärrän sitä miksi se on tehty. Edes minun kieroutunut ja moniin mutkiin kääntyvä mieleni ei voi ymmärtää, miten tämänlaatuinen prosessi kunnioittaa kansallistunnetta. Se muistuttaa jotenkin sitä, että yrittäisi myydä kristityille muistokorua jonka syntytarina olisi se, että se olisi ensimmäisenä maallistumisen ja kirkosta eroamisen vuoksi konkurssiin menneen kirkon jäänteitä. Prosessissa kirkko olisi ensin poltettu, sitten hakattu murusiksi ja sitten myyty. Itse valitsisin tämänhenkisen kampanjan kohteeksi ateistit. Ja vielä vähemmän ymmärrän miksi kukaan patriotti ostaisi sen. Paitsi tietysti sen vuoksi, että rahat menevät kuitenkin oikeaan asiaan.