Unissakävelevä zombie

En tiedä, olenko luotettavalta vaikuttava ihminen. En pyydä anteeksi sadetta. Joskus tosin pyydän anteeksi sitä, että kävelen unissani. Tämä ei ole yleistä. Viime yönä (16 lokakuuta aamuyö) niin kävi.

Näissä retkissä kuvaavaa on lähinnä se, että tiedot näistä retkistä perustuvat täysin aihetodisteisiin ja toisen käden tietoihin. Siinä missä tavallisessa unien läsnäolo tutkimuksessa selvitetään siten, että herännyt raportoi nähneensä unta, on tässä kysymys juurikin muusta. Kuulen asiasta. Ja olo on väsynyt. Koska minulla ei ole muistia asioista, on teoriassa mahdollista että aina välistä kun puolisoni näkee minun nukkuvan huonosti, hän käy piruuksissaan levittelemässä sotkut ympäriinsä. Tämä on tietääkseni kohtuullisen hankala toteuttaa. Levittely vielä onnistuu, mutta minun kokemaani sopivaan oloon sovittamnen on sitten hyvinkin hankalaa.

Ottaako zombie aivoja?
No, ainakin aivoon ottaa!

Itseäni huvittaa hieman sellainen ajatus, että tässä olisi kysymys jonkinlaisesta filosofisesta zombiesta. Siinähän kysymyksessä on muutoin reagoiva ja toimiva ihminen, jolta vain puuttuu tietoisuuden kokemus. Olisi siis refleksit mutta ei reflektioita. Asia on sitäkin kautta ymmärrettävä, että monissa moderneissa zombie -elokuvissa zombiet eivät lähinnä muista mitään menneisyydestään. Ne ovat lähinnä reagoivia ja ne haluavat syödä aivoja. Unissakävelijänä olen hyvinkin samantapainen, tosin ilman aivojensyömistä. (Yleensä.)

Tämä ei toki "teknisesti ottaen" ole mikään filosofinen zombie, mutta se olisi helposti erotettava. On vaikeaa erottaa tietoisuutta imitoivaa ja tietoista, mutta tietoisen ja eitietoisen välillä olisi kuitenkin jokin tunnistettava taso.

Tulkinta on kuitenkin liioiteltu. Sillä tosiasiassa en voi päätellä unissakävelystä paljoa mitään. Empiristin ja fenomenologin nyrkkisäännöksi voidaan sanoa, että jos ei jotain tiedä, niin sitten sitä ei tiedä. Koska en muista öisistä seikkailuistani mitään, en voi kertoa itselleni että olenko ollut tietoinen vai en. Onhan mahdollista, että olen tietoinen mutta tämä ei vain tallennu pitkäaikaiseen muistiini. Että pyörin ikään kuin joko muutaman sekunnin työmuistin tai muutaman minuutin lyhytaikaisen muistin varassa.

Selvää on, että seuraavana päivänä olen kuitenkin zombie, kuollut elävä, jonka erottaa elävistä kuolleista se, että kuollut elävä osaa pahoitella tilaansa.