Kun kuulemme vaikkapa hindujen tekemistä lapsiuhreista Kalille, ja että tätä uhrausta tapahtuu nykyaikana, on helppoa vetää asia syytteeksi uskontoa kohtaan. Kun taas adventtikirkon jäsenet yrittävät tappaa lapsensa uskonnollisessa rituaalissa vaikkapa Pariisissa, mieleen tulisi vetää asia yksityistapaukseksi josta ei saisi yleistää.
Jukka Hankamäki puhuu melko usein kauimmaisenrakkaudesta, jossa kulttuurien monimuotoisuutta olisi helpoin tehdä siten että sekoittumista. Käsite on hyvin Nietzscheläinen. Ja ylläoleva viittaa siihen, että se ei aivan täysin pidä paikkaansa. Voidaankin sanoa, että maahanmuuttokritiikki toki syntyy maahanmuutosta, mutta ilman maahanmuuttoa joko valittaisiin toinen vihan kohde tai sitten oltaisiin vaan suoraan ulkomaalaisvastaisia.
Näkisin, että demonien manaajat ovat löytäneet tilaa adventistejen joukosta, eivätkä ollenkaan sattumalta. Kun adventistit korostavat että demonien olemassaolo on heidän uskontonsa mukaan totta ja ilmiselvää, tästä seuraa se, että on hyvin vaikeaa rationaalisesti puuttua tämänlaiseen toimintaan. Kritiikki kun on "ateismia" tai "harhaoppisuutta" jos teologisia oikeaoppisia selityksiä ei löydy.
Adventistien kohdalla ongelmana on se, että heidän suhteensa Euthyfronin dilemmaan on se, että ihminen ei kyseenalaista Jumalan lakia. Eli jos kannatat vääriä asioita, niin se on ihmisen mielipide ja että pitää silti alistua Jumalalle. Euthyfronin dilemmassa ratkaisua haetaan joko siitä että Jumala on auktoriteetti jota on toteltava miten vain. Tai sitte Jumala on hyvä koska hän mukailee jotain moraalilakeja joihin viittaaminen onnistuu ilman Jumalaakin. Jälkimmäinen ajetaan pois ja tuomitaan harhaopiksi. Joten jäljelle jää se, että lasta on piinattava raskaastikin koska Jumala on suurempi kuin ihminen. Se on hyvää koska Jumala. Ja tästä ideologisesta lokerosta huolimatta tämänlaatuinen kidutusmurhaa lähestyvä tapahtuma on yksittäistapaus.
Samoin hindulaisuus ei ole hippien mielikuvien rento paikka. Sillä lupa palvoa monia eri uskontoja ilman jarruja tarkoittaa sitä, että myös Harm principleä rikkovat uskonnot tulisi sallia. Toisaalta intia on sen verran köyhä maa, että sen sivutuotteena syntyy kaikenlaisia väkivallantekoja, myös uskonnollista väkivaltaa. Ja tämä ympäristö yhdessä uskonnollisen sallivuustilan kanssa johtaa siihen että lapsen uhraaminen Kalille ei ole yksittäistapaus, vaan kulttuurinen ilmiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!