Moraali, etiikka ja maailman käytännön rajoitteet ovat syitä, joiden perusteella lait yleensä laaditaan. Lainsäädäntö kehittyy siksi aina jälkijättöisesti. Mitä enemmän konservatiivisia jarrumiehiä ja huonosta lainsäädännöstä hyötyjiä on, sitä kauemmin yhteiskunnan kehittyminen kestää.
Konservatiivien argumentaatiossa korostuu testaus ja varmuus. Perinne toimii kun on kokeiltu. Tässä kannattaisi minimoida puheita siitä, miten moraali ja laki ovat eri asioita. Kuitenkin Räsänen ja monet muut -kuten itsekin- korostavat juuri sitä, miten moraali ylittää lain. Nämä kannanotot ovat yhteiskuntatasoltaan pohjimmiltaan argumentteja liberaaliuden ja muuttamisen puolesta.
Näiden viesti on se, että asioita on kokeiltu ja moni asia ei toimi joten omaatuntoa tarvitaan. Tämä murskaa konservatiivien usein käyttämän argumentin siitä, että "jos jokin ei ole rikki, sitä ei pidä korjata." Kysymys on siitä, että jos asioita on kokeiltu ja havaittu että ongelmia tulee ja sivutuotteet ovat rikki, niin pitääkö niitä korjata. Ja tässä kannassa moni vouhkaamiseksi nähty asia asettuukin kontekstiinsa. Konservatiivit pitävät näitä turhana, jonain joka ei ole relevantti vika vaan liiallista pilkunviilaamista. Toisen mielestä maailmassa oleva vika ei siis saa edes käsittelyä teemalla "onko se vika vai ei". Tätä kautta muutosvastarinta astuu mukaan kuvioihin. Harva konservatiivi tunnustaa tätä puolta - tai minä kyllä tunnustan, että suuri osa konservatiiviudestani johtuu juuri siitä että maailmaan tungetaan kaikenlaista syntistä renessanssiajan jälkeistä teknologiaa. Mitätöintikone on tässä oleellisessa osassa ; Se piilottaa ongelmat niin että konservatiivi voi myydä "kokeiltu-testattu-toimii -älkää lähtekö säätämään" -argumenttiaan.
Omaaatuntoa lain yli korostaessaan hän kuitenkin salaisesti tunnustaa että on pettynyt ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!