Televisio on ollut viime vuosina siitä ystävällinen, että sen puolelta on tarjottu iloksemme monia historiallisia draamoja. Huonona puolena voidaan sitten pitää niiden alkutunnuksia. Niissä on jostain syystä hyvin yleistä käyttää kuvitusta tai aiankin tyyliä joka on lainattu sen ajan taiteesta mitä sarjan historia kuvaa.
"Roomassa" alkutunnuksessa on liikkuvia roomalaisajan graffiteja. Silloin se vielä näytti (minun silmiini) kiinnostavalta. Mutta sittemmin kun katsoo lähes mitä tahansa vähänkin isomman budjetin historiallista sarjaa, esiin nousee "Borgian" renessanssimaalauksien tyyliin tarjottu alkutunnus. "Da Vinci's Demon" laittaa alkutunnuksensa täyteen animoituja Leonardon piirrostyyliin laitettuja kuvia. Ja niin edespäin.
Tämä konventio on kovaa vauhtia muuttumassa perinteestä kliseeksi. Tässä alkutunnustyypissä ei enää ole jäljellä mitään taiteellista tai luovaa. Taide latistuu siinä jonkinlaiseksi arkkityyppiseksi mielikuvaksi joka siirtää tunnelmat aikaan liittyviin mielikuviin. Se siis yrittää jopa ohjastaa ajatuksia ja latistaa näkemys menneestä ajasta hyvinkin konventionaaliseksi. Taiteena ja kultturelliutena esitetty muuttuu ajatusten ja historiakäsitysten banalisoimisen välineeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!