perjantai 20. syyskuuta 2013

Punahilkka ja vanha vuohi

"Punahilkka" -satua on vanhastaan tulkittu pedofiliateemalla. Tarinassa onkin kieltämättä varoituskertomuksen merkkejä. Ja susi peräti puhuu. Mutta niin viehättävää kuin pedon merkkiä onkin mukavaa nähdä ties missä, voidaan tarinalle nähdä myös muutakin sisältöä. Sanotaan, että geriatrista sellaista.

Punahilkka on sadussa matkalla isoäidilleen. Isoäidin paikalla on sen sijaan olento joka ikään kuin teeskentelee ihmistä. Punahilkkaa ihmetyttää moni seikka ja poliittisen epäkorrektiuden vallitsessa hän kysyy taktiset kysymykset "miksi sinulla on niin suuret silmät", myös korvien koko ihmetyttää. Ja hampaiden.

Monet näistä piirteistä voidaan nähdä ikääntymisen merkkeinä. Aina yhtä tieteellinen "IltaLehti" listasi vähemmän tunnettuja vanhenemisen piirteitä. Harmaantuminen, suurentuneet korvat ja nenä, naisen äänestä tulee matalampi, silmien vuotaminen ja ienrajan vetäytymisestä johtuva illuusio jossa hampaat näyttävät suuremmalta ... Näiden edessä voi todellakin kysyä "miksi sinulla on niin suuri suu, oi isoäiti".

Toki ei ole kohtelista viitata ikääntymisen merkkeihin tai muihin negatiivisiin ulkonäköpiirteisiin. Ne kun ovat seurausta siitä että elää pitkään, niihin ei voi vaikuttaa, ja muutenkin kohteliaisuus on monesti kunnioitettavaa. Kuitenkin varmasti itse kunkin vanhemmat ovat kenties noloina joutuneet reagoimaan kun lapsi on ihmetellyt miten isovanhemmilla ja muilla vanhuksilla on jotain ulkonäköpiirteitä. Ja Punahilkka on tässä tilanteessa kenties myös tarina joka ottaa esille tämänkin elämänpiirin ilmiön.

Tässä kulmassa "Punahilkka" opettaa myös epätervettä skeptismiä, jossa asioita pitää kyseenalaistaa ja kysellä koska isoäidin tilalla voi olla joku puhuva pantasusi tai muu hirmupeto. Tämänlaisia opetuksia satuihin pitäisi kenties saada enemmänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!