Kuka omistaa vapaasi?

Ehdotus arkipyhien - helatorstain ja loppiaisen - siirtämisestä lauantaille on saanut huomiota. Esimerkiksi Ilta~Sanomat kertoi että tavoitteena oli saada lisää työpäiviä. Vapaapäivinä markkinatalous ei jyrää eteenpäin. Vapaa on pois valtion verotuloista. Kansalaiset siis kehotetaan talkoisiin valtiontalouden parantamiseksi.

Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta. Risto Voipio kuvasi, miten vastaavaa kinaa on käyty aikaisemminkin. Kirkko ja elinkeinoelämä on ennenkin taistellut näistä päivistä. Kirkolle pyhät ovat arvovaltakysymys, ehdotukseen tullaan tuskin suostumaan - Asia ei ole myöskään käytännössä yksinkertainen. "Pyhistä säädetään kirkkolain 4 luvussa (3 §). Kirkolla on aloiteoikeus kirkkolain muutokseen ja se edellyttää kirkolliskokouksen käsittelyn." Kenties tässä on kuitenkin vaikeutena myös se, että määrääkö työelämästä kirkko vai yhteiskunta. Kenties tulevaisuudessa päädytään jopa siihen, että kirkko määrittää luterilaisen uskon pyhäpäivät, mutta niitä noudatetaan vain luterilaisten parissa. Muissa kulttuureissa on tunnettua että ihmiset käyvät "juutalaisten puodeissa" jouluna, koska juutalaiset eivät pidä joulua. Jori Mäntysalo otti kantaa, jossa vastaus siihen miksi hänenlaisensa ateisti pitää vapaata jouluna on perinne. Kun kirkko määrää vapaista, miten muutenkaan muka voisi olla?

Kiista on hankala. Vietämmekö vapaata jotta voisimme osallistua uskonnolliseen rituaaliperinteeseen - ja jos kyllä niin miksi minun pitäisi kiinnotua tälläisestä indoktrinoinnista tai osallistuttamisesta? Vai vietämmekö vapaata jotta voisimme elähdyttää markkinavoimia ja matkailubisnestä? Molemmissa puolissa kysymys on siitä että implisiittisesti oletamme, että ihmisten vapaalla on välinearvo ja että he eivät oikeasti omista sitä. Vapaa on jotain jota korkeintaan suodaan ihmisille.

Ja jos vastakkain on kirkon Jeesus ja uusliberalismin Jabba the Hutt, niin edellinen taistelee vapaapäivistä joita jälkimmäinen pyrkii minimoimaan. Itse ainakin, näin uskonnottomana ja ihmisenä, en arvosta kovin paljoa ns. kulutusjuhlaa. Pidän vapaasta. Tosin usein haluaisin myös tehdä töitä aikoina jolloin monet muut pitävät vapaata. En voi tehdä tätä, koska ihmisille ei ole määrätty tiettyä määrää vapaapäiviä jotka voisi jakaa vapaiksi pitkin vuosia. Suomessa vapaiden määrä ja paikka on kirkon vallannäytön paikka. Vapaa-aika on uskonnollistettu,  siitä on tehty uskonnon erityisoikeutus, ja siksi kirkko ei voi antaa symbolista myönnytystä sille että joku pitäisi vapaansa vaikka noitasapattipäivinä tai jollekin muulle uskonnolle tärkeinä päivinä.

Jo se, että markinavoimat, jotka ovat nykyajan suurin yksittäinen vallankäyttäjä, ottaa kampoihin luterilaiselta kirkolta ja että kisa on varsin tasaväkinen kertoo omalla osallaan sitä, että meillä on yllättävän vahva ja moneen paikkaan itseään tunkeva valtionkirkko. Tämä on ongelma uskonnonvapaudelle. Tosin kirkon vallan vähentäminen olisi todennäköiseti ongelma kaikelle vapaa-ajalle, ihan uskontokunnasta riippumatta.

On kornia, että kysymys ihmisten vapaa-ajasta on rakennettu siten, että on instituutioita jotka kamppailevat siihen liittyvästä vallasta. Sitä voisi ajatella, että ihminen ns. omistaisi oman elämänsä ja tosiasiassa se, että menet töihin on palvelus työnantajalle! Vaihtoehtojahan on aina ; Tukia jakavassa yhteiskunnassa työttömyyskorvaus, ja tukiverkottomassa vahvempien vallan anarkiassa rikkaiden porhojen ryöstömurhaaminen, tarjovat työlle vaihtoehtoisia keinoja hankkia elantoa.