Sanonnan mukaan elämä voittaa. Tämä on jonkinlainen väitelause. Jokainen väitelause voidaan aina muuttaa kysymykseksi. Ja jokainen kysymys vaatii vastausta. Jopa silloin kun se on retorinen kysymys joka ei ole oikeasti kysymys vaan enemmänkin jonkinlainen naamioitu väitelause.
Kun katsotaan elämää, niin onhan se
kieltämättä aika sitkeää. Se modifioituu ja sopeutuu elämään maailmassa
vaikka ilmasto muuttuisi radikaalistikin.
Toki yksilötasolla
elämät ovat hauraita, tämä on helppo ihan empiirisestikin huomata vaikka
antamalla ninjan törkätä itseä taktisesti peukalolla. Mutta jo
lajitasolla selviytyminen on huikeaa. Isoissa linjoissa
lajitkin näyttävät melko haurailta lyhytaikaisilta konsepteilta jotka
muuntuvat muiksi lajeiksi ennen kuin katoavat - jos hyvin käy. Isot
linjat dinosauruksista ovat kuolleet. Tuhoaallot ovat pyyhkineet. Vaikka
90% lajistosta kuolisi nopeasti, on aina joku jyrsijä, torakka ja
kovakuoriainen jäänyt äimistelemään ja jatkamaan sukuaan. Aina elämä on
voittanut. Kerran toisensa jälkeen. Tämä antaa toivoa elämän
voittamisesta.
Mutta tosiasiassa aurinko jonain päivänä syö
planeettamme. Ja jos olemmekin päässeetä pakoon, niin termodynamiikan 2
pääsääntö kertoo julmaa kertomustaan. Jossain vaiheessa seuraa
lämpökuolema. Lyhyellä aikajänteellä olemme kaikki elossa, pitkällä
aikajänteellä elämä voittaa aina. ja oikein pitkällä aikajänteellä
olemme kaikki kuolleita.
Elämä antaa kuolemalle kovan haasteen. Mutta oikeasti kuolema voittaa. Elämä vain sinnittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!