"Onko teille koskaan tullut vastaan hyvää haltijaa joka olisi antanut teille kolme toivomusta? Ei minullekaan. Mutta kerran vastaani tuli hyvä haltija joka antoi minulle valinnan kolmesta. Saisin valita olisinko viisas, hyveellinen vai varakas. Päätin että raha on pinnallista ja hyveellisyys ikävää. Päädyin siis viisauteen. Toive toteutui ja tunsin välittömästi muuttuvani. Löin itseäni otsaan uudessa ymmärryksessä. "Vittu, olis pitänyt ottaa rahat!""
(Tuomo Hämäläinen, facebook, 1. elo. 2013)
Ylläoleva vitsi muistuttaa siitä, mitä havaitsee jos pääsee seuraamaan sivusta filosofian opiskelijoita. He opiskelevat alaa joka korostaa olevansa viisauden rakastamista, ihan vain huomatakseen, että tämä ammattitaito lopulta antaa heille erinomaisen pätevyyden purilaisenkääntäjän, kaupan kassan ja kylähullun ammatteihin. ; Filosofialla ei tienaa. Eikä siitä muutenkaan näytä olevan kovin usein suoranaista hyötyä.
Pahojen kielten mukaan filosofiaa opiskelemaan hakevat ihmiset joilla on vähintään puoliarvosana mielenterveyshäiriöistä, mutta tästä huolimatta on syytä huomata, miten moni opiskelee tämänlaista abstraktia alaa vain huomatakseen että tämä taito ei tarjoa heille toimeentuloa, eikä ketään kiinnosta hyödyntää tätä heidän taitoaan mihinkään. Soveltamaton filosofia kertoo jonkinasteisesta soveltumattomuudesta nykykulttuurin elämänrytmiin, ja että se on panostus joka johtaa uhrauksiin ja että tämän lopputuloksena on "tietynluonteisen hyvinvoinnin" hankinnan vaikeutuminen. ~ On toki relevanttia huomata että USA:n perustuslain tekijät ovat oivaltaneet jotain oleellista kun he ovat kirjoittaneet että jokaisella on oikeus tavoitella onnea, eikä että jokaisella on oikeus onneen. Siitä huolimatta filosofeihin sovitettuna tämä näyttää johtavan siihen että filosofianopinnot tuottavat eräänalaista viisautta. Joka sitten osoittaa että koko filosofinura oli aivan vikatikki.
Tämä itse asiassa erottaakin sen muista "hyvän haltijan" lahjoista. Hyveellisyys ikään kuin oikeuttaa itsensä ja tukee itseään. Oppimalla hyveellisyyttä ei voi oppia että on paheellinen. Rahalla on ihmisille yleensä välinearvo, sillä saa paljon erilaisia asioita. Jos arvostaa hyveitä, hyveellisyyden toivominen taas panostaa tähän. Hyveellisyys on väline abstrakteihin hyveisiin.
Filosofia taas ei oikein näytä olevan tämänlaista vaikutusta. Ei, vaikka itse korostankin että filosofia tarjoaa monille suunnattomia nautintoja 4P -nyrkkisäännön kautta (Puolustus, Päteminen, Puijaus, Päihittäminen). Filosofia opettaa kienoja puolustaa omia ajatuksia moitteita vastaan, se tarjoaa mahdollisuuden näyttää fiksulta muiden silmissä, sen avulla voi hämmentää ja ohjailla muita ja sillä voi debunkata erimielisiä ja nousta heidän niskansa päälle. Mutta nämä tavoitteet eivät rehellisesti sanoen ole kovin viisaita.
Viisaus onkin haltian tarjoamista ominaisuuksista ainut jolla on potentiaalisesti itsekriittinen metasuhde itse toivomisprosessiin ; Raha on kenties pinnallista, mutta jos on pinnallinen rahan saaminen ei poista tätä pinnallisuutta. Jos arvostaa hyveitä, prioriteetit eivät muutu koska nyt on parempi kykyä toimia oikein. Mutta kolmen yllämainitun vaihtoehdon väliltä valitseva tarvitsee taatusti viisautta. Sillä jokaisella niistä on omia ansioitaan, ja viisautta tarvitaan jotta kyetään näkemään mitkä asiat ovat aidosti hyviä ja viisaita valintoja. Ilman tätä viisautta joudutaan valitsemaan vain sen mukaan miten jotkut väittävät asioita arvostettaviksi, syvällisiksi, tärkeiksi - tai vaihtoehtoisesti turhiksi, pinnallisiksi ja humpuukiksi.
Onneksi on jotain jota filosofilta - edes urallaan epäonnistuneelta filosofilta - ei voida ottaa pois. Filosofian avulla voi kaikesta huolimatta voittaa väittelyitä ja karkottaa väkijoukot luotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!