"Teräsbetoni" lauloi kappaleessaan miten "Siellä missä miehet ratsastaa, lampaat ei voi laiduntaa." Lausuma kuvaa jollain tavalla perinteistä miehekästä sankarikuvaa. Modernin ajan yli-ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Jos otetaan esille vaikkapa mitä nykyajan positiivisuutta, optimismia ja yrittämistä korostavat gurut, eturivissä Ayn Randt, Björn Wahlroos - ja vähemmässä määrin Jari Sarasvuo - korostuu se, miten sankarin tulee uhriutua. Enemmistön tyranniasta loukkaantuneet elävät maailmassa jossa siellä "missä lampaat laiduntaa, miehet ei voi ratsastaa". Tässä maailmassa uhriutuminen on sankaruutta, ja sankaruus saa todella omituisia antisankaruuden sävyjä ; On vaikeaa nähdä onko uusi sankarikuva jokin joka vastaa enemmä vanhan tarinankerrontamallin konnaa vai uhria.
Huvittavinta tässä on kenties se, että vapaata markkinataloutta korostavat tässä itse asiassa estävät markkinoiden itsesäätelyä. Sillä mitä on boikotti tai kansalaisten kritiikki ja yrittäjän rajoittaminen? Se on yksinkertaisesti sitä, että tuotanto ei tavoiltaan ja tuotteiltaan vastaa kysyntää. Kysymys ei siis olekaan vapaasta markkinataloudesta vaan omituisesta ja epätavallisesta yrityksestä kontrolloida markkinoita ja kutsua tätä kontrolloimattomiksi markkinoiksi.
Siinä missä klassiesti markkinoiden sääntely on tarkoittanut sitä että on kontrolloitu tarjontaa, on näiden henkilöiden ideana kontrolloida kysyntää. Vapautta tämänlaisessa on yhtä vaikeaa nähdä kuin erikoislaatuista osaamista ja yritteliästä supersankaruutta niissä vänisijöissä jotka eivät edes vaikeuksia kestä vaan ovat ensimmäisten vaikeuksien kohdalla itkemässä, siitä huolimatta että tilillä on useita miljoonia. Köyhiä he sitten kehottavat yrittämään enemmän, ja että köyhyys johtuu yrittämisen puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!