Kun puhutaan kristinuskon suhteesta skeptismiin, henkenä on usein korostaa sitä miten uskonto ei ole skientististä. Eli ei ole sitä mallia mitä kreationismi vaatii, jossa Jumala kuten kaikki muukin vastaava on a priorisesti tieteen ulottuvilla. Tällöin korostuu tietysti uskon hyppy, ja se että epäilyille on tilaa. Tässä kohden on kuitenkin selvää, että luterilaisen on hyvin vaikeaa soveltaa tätä perustelutapaa. ;On nimittäin otettava esiin se, miksi Luther oli aivan erimielinen Erasmus Rotterdamilaisen kanssa.
Lutherin käsitys tiedosta ja uskosta käsittelee luonnonoikeutta. Hänen maailmansa oli ns. creatio continnua, joka tarkoittaa sitä, että tieto ja etiikka ei ole jokin joka on ihmisen sisällä valmiina. Tai jotain joka saadaan ja sitten se omistetaan. Sen sijaan ihmnen oli dynaaminen, jatkuvassa luomisessa (siksi latinalainen nimi on kuvaava).
Ihminen näki maailmaa siten että Raamattu ja itse todellisuus olivat välineitä. Jumala saattoi tunkea hyvyyden pikku hiljaa ja todellisuuden ihmisen mieleen ja sydämeen ilman kirjojakin. Järki ei kuitenkaan yltänyt koskaan täysin ymmärtämään Jumalan tahtoa, joten kasvun varaa on aina. Luther kuitenkin hylkäsi tiukasti kaiken skeptismin ; Hänestä ihminen tiesi sen minkä hänen tarvitsi tietää. ; Luther korosti että yritys ymmärtää Jumalaa on ihmisjärjen tuolla puolen. Ymmärrys tuli Jumalan kaikkivaltiaasta armosta.
Olennaista on huomata, että Erasmus Rotterdamilainen vastusti Lutherin omantunnonkeskeistä näkemystä, koska se johtaisi moniarvoisuuteen. Rotterdamilaisen mukaan luterilaisuus rapautti uskon ja etiikan, koska normit muuttuivat yksilöiden päätettäväksi. Erasmus ei pitänyt siitä että Lutherin teoria uskosta antoi uskon ihmisten käsiin. Hänen ratkaisunsa ei ollut instituution korostaminen, vaan se että oltaisiin skeptisiä. Että usko on epäilevää, ja että on noudatettava skeptikoiden ohjenuoraa ja pidettävä kysymystä uskosta itsessään jonain jota ei voi ratkaista. (Eli tehdä siitä mysteeri vailla ratkaisua samaan tapaan kuin Jumalan tahto on Lutherin maailmassa ihmiselle mysteeri. ; Itse halveksun tämänlaista kysymysten a priorista sulkemista, koska käytännössä lukkoonlyöty tabu kertoo missä ajattelun nollataso kohdataan. Lutherin on tosin paha mennä Rotterdamilaiselle ilkkumaan koska hän itse harrastaa samaa ennaltasulkemisen menetelmää.) Lutherin mukaan usko on skeptismin vastakohta ; Että jos epäilee jotain, niin siihen ei voi uskoa. Usko on Lutherille nimenomaan luottamusta. Usko on Lutherilla nimenomaan luottamusta jumalaan, eikä usko ole sitä miksi uskoa usein arkikielssä kutsutaan, eli jonkinlaiseksi epävarmuuden ja epäluottamuksen synonyymiksi.
Lutherin näkemys on melko lähellä eksternaalista tietoteoriaa, jossa ihmisen kyvykkyys oletetaan annetuksi. Esimerkiksi Alvin Plantingan warrant -opissa on kysymys tämänlaisesta eksternaalisesta järjestelmästä. Luther kuitenkin eroaa, sillä Plantingalla Jumala on ikään kuin antanut takuulapun siitä että järki ja havainnot toimivat. Tämä on kertapanos jota sitten joko käytetään tai ei käytetä. Tässä ei puhuta kasvusta samassa merkityksessä kuin Lutherilla. Lutherin malli on dynaamisempi. Plantingan malli liittyykin toisen protestantin, Jean Calvinin, ajatuksiin. Calvin hylkäsi luonnonoikeuden, eli ajatuksen hyvän elämän saavuttamisesta järjellisesti Jumalan vuorovaikutuksessa. Modernit kalvinistit puhuvat "uudelleensyntyneistä kristityistä" juuri siksi että nämä ovat ikään kuin kyvykkäitä. Uudelleensyntymässä ikään kuin saadaan takuulappu Jumalalta ja siksi vain uudelleensyntyvien uskovaisten omallatunnolla on väliä, muiden maallisten matojen säälittävä omatunnostaan puhuminen on vain tyhjää harhaoppiturmelusta ja tunteilua. Lutherilla ei mitään tälläistä uudelleensyntymistä vaadita, vaan pelkästään uskoa ja elämää oman sydämen mukaan.
Näin ollen uskallan sanoa että skeptismi on luterilaisuudelle vierasta. Luterilaisuus itse asiassa erkautuu sekä skientistisestä maailmasta että skeptismistä. Toisin sanoen objektiiviseen moraalinormiin vetoava ja kreationistisia jumaltodistuksia käännytyskeinonaan heilutteleva uskovainen on luterilaisen opin mukaan itse asiassa harhaoppinen. Hänen paikkansa on muualla, kuten kalvinistisessa seurakunnassa. (Tervemenoa! Luther voisi häijyyn tapaansa tokaista heille että "Emme rajoita uskoamme, emme vain rahoita sitä!" Hän olisi kenties todennut myös jotain madoista, paskaläjistä ja vastaavista.) Luterilainen ei voi olla myöskään skeptikko sanan klassisessa mielessä. (Ja itse asiassa Skepsis RY voi olla luterilaiselle vihonviimeinen paikka. Sillä siellä ollaan aika usein skientistejä ja skeptikoita samanaikaisesti ; Epäily kun on siellä todistustaakan tarpeen vaatijana. Yhdistelmä skeptismiä ja skientismiä samanaikaisesti on Lutherin maailmassa aikamoisen vieras.)
Kristitty voi olla skientisti ja kristitty voi olla skeptikko. Luterilaiselta se onnistuu vain kerettiläisyyden kautta. Kerettiläisyys, etenkin itsetiedostettu kerettiläisyys, on kuitenkin kirjoittajan mieleen. Jos kykenee haistattamaan paskat omalle oppimestarilleen ja tämän keskeisimmille opeille, se ansaitsee jo jonkinlaisen mitalin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!