Heraldinen hyvä maku ja järkevyys

Joskus ihminen ei voi tehdä muuta kuin ihastua vastaan tulevasta hyvästä mausta. Hyvä maku tuottaa esteettistä iloa ja rakentaa yhteyden ihmisten välille. Esimerkiksi mitä muuta voi ihminen tehdä kuin mennä Lontoon luonnonhistoriallisen museon aidalle ja ihastella brittiläistä hyvää makua? Kun aihe, kompositio, aihe, materiaalin käsittely, aihe muotoilu ovat juuri kuten pitää. Ja aihekin on sopiva.

Suomessa vastaavaa ihastusta voi löytää vaikkapa vaakunoita katsellen. Suomen vaakunoissa onkin yleensä ottaen mielenkiintoisia heralisia eläimiä.

Katsotaan vaikkapa Laihian vaakunaa. Siinä on vihreällä pohjalla hopeaorava syömässä kultakäpyä. Tämä on taatusti jokaisen jalometalleja ja varakkuutta, hyvää luonnonläheistä tervehenkisyyttä ja käpyjen ja pettuleivän syömistä rakastavan säästäväisyyshenkisen suomalaisen mieleen. Tosin koska kyse on Laihiasta on mahdollista että kävyn sijasta orava nauttiikin laihian erikoisesta, äärimmilleen venytetystä pennistä.

Voidaan tietysti katsoa myös Noormarkun vaakunaa. Siinäkin mainio heraldinen eläin istuu alasimella. Orava ei ole kultaa vaan punainen., eikä se pidä käsissään mitään. Se näyttääkin heristävältä punaiselta oravalta. Sellaiselta joka sopisi johonki vanhahtavaan tietokonepeliin loppuviholliseksi tai jostain peliteknisestä syystä raivostuneeksi viholliseksi. Tämän aggressiivisen miehen mieleen olevan vaakunan suunnittelija on sama kuin Laihiallakin, eli Ahti Ahmar. Tämä varmistanee ainakin sitä, että tällä miehellä oli hyvä maku. Tässä vaakunassa on vain yksi vika. Noormarkku liittyi Poriin, joten sillä on ollut vuodesta 2009 lähtien Porin vaakuna. Ja kuvitteellinen salapoliisi Jussi Vareshan se sanoi kaiken oleellisen aiheesta. "Mikä vittu teitä porilaisia oikeen vaivaa?" Kun vaihtaa pois tämänlaisesta vaakunasta, samaa on pakko kysyä myös noormarkkulaisista. Tämä yhteys selittäneekin osansa kuntafuusioiden ihmeistä.

Kauniaisten vaakunassakin on hyvää makua. Siinä Gran -kuuseen viittaavaa käpyä on ahmaamassa jonkinlainen kultainen orava, joka on kenties syntynyt bättre folkiin hopealusikka suussa. Vaakunan sininen väri symbolisoi ns. ankkalammikkoa jossa Orava ilmeisesti ui. Kuvassa on lisäksi ruusukkeita jotka virallisesti symbolisoivat paikan huvila -alueita, mutta jotka kuitenkin tuovat mieleen ns. "kapteenin natsat", joiden saamisessa ainakaan haitaksi ei ole jos on nepotistisesti esimerkiksi sopivia sukulaisuussuhteita. Vaakunan suunnitteli Ahto Numminen, luultavasti osoittaakseen että hyvä maku ei ole Ahti Ahmarin yksinoikeus.

Kaikki huipentuu odotettuun Oravaisten vaakunaan. Tämä ei liene yllätys. Tästä vaakunasta voi sanoa vain yhden asian. Mitä. Vittua. Mihin hävisi hyvä maku? Mihin hävisi vaakunaeläin joka tässä kohden vieläpä oikeasti jotekin liittyisi paikkaan eikä olisi varsin keinotekoinen - pelkästään eettisistä ja esteettisistä syistä valittu - selityksineen varsin itsetarkoituksellisesti ja keinotekoisesti päällelliimattu aihe? Analyysin ydin on edelleen "Mitä vittua?"