Joskus tornitalokin on vain kikkeli

"Ympärileikattu itämaalainen".
Jokin ilmeisen merkittävä mutta vielä rakentumassa oleva rakennus.
Näkyy vain miltei kaikkialle. Yleensä idässä.
Julmettu fallossymboli. Huippua ei (vielä) ole.

Minä, jos joku osaan arvostaa hyvää kikkelivitsiä. Tai vähän huonompaakin. Siitä huolimatta ovatko ne arvostamisen arvoisia vai eivät. Niitä voi viljellä vain ja ainoastaan aivan joka paikassa. Otan tästä esimerkin ; Lontoossa suurin vaikeus oli eksymisessä. Olen hyvin tottunut siihen että tunnen ympäristöni ja tiedän mitä on missäkin, suunnilleen. Lontoossa tarvitsin systeemin, joka taas oli hyvin sitovaa ja ajatukset sitovaa, eikä loma siksi voinut olla mikään akkujen lataaminen tai sitä että voi paremmin miettiä vaikka filosofisia kysymyksiä.

Tälle systeemille oleellista oli reittijärjestelmästä irtautuminen. Reitit olisivat liian mutkikkaita, sillä katujärjestelmä ei perustu suorakaiteille. Kaupunki oli enemmänkin vähän kuten räjähtänyt piirakkakartta. Tai itse asiassa useampi sellainen. Siksi käytin systeemiä joka toimii luonnossa. Valitaan maamerkkejä ja sidotaan nämä. Liikkuminen suhteutetaan näihin. Koska kaikki maamerkit eivät näy kaikkialle, näitä tarvitaan useita. ; Näin esimerkiksi eräs tornitalo sai lisänimekseen "kaakon kikkeli", sillä se sijaitsi yleensä kaakossa suhteessa siihen missä liikuin. Kun tietää yhden ilmansuunnan, tietää kaikki. Toki kun kävin esimerkiksi Greenwitchissä ja Towerissa, ne olivat melko kaukana ja suuntimien ilmansuunnat piti arvioida hieman mutkikkaammin. Piti katsoa kahta tai useampaa maamerkkiä ja katsoa oma sijainti niiden avulla. ; Osalla näistä kohteista oli tietysti virallinenkin nimi, mutta niitä voi olla vaikea muistaa tai niitä ei jaksa selvittää. Osalla virallisia nimiä ei luultavasti edes ollut ; Jokaista kerrostaloa ei nimetä. Lisäksi tälläiset kikkelivitsinimet on helppo muistaa. (Ainakin minun.)

Lisäksi tietysti asialla on tiettyä historiaakin. Sillä tosiasiassa arkkitehtuurissa on usein otettu vaikutteita anatomiasta. Ihmisten ruumiinjäsenien suhteissa on nähty esteettisiä mittasuhteita ja vastaavia. Tässä mielessä anatomian liittäminen arkkitehtuuriin ei ole täysin vierasta : Ja itse asiassa tornin pitäminen fallossymbolina on freudilaisten symbolien klisee, asioiden yhdistäminen itse asiassa osoittaa ultimaattista mielikuvituksettomuutta. (Mikä ei ole pahaksi kikkelivitseille. Mikään ei ole niille pahaksi.)

Kaikkia tämänlainen tapa ei miellytä.

Esimerkiksi Sumuvuori suututti arkkitehdin. Hän oli facebookissa kommentoinut Jätkäsaareen rakennettavasta tornitalosta, että "Mitä Freud sanoisi Jätkäsaari-nimiseen paikkaan suunnitellusta korkeasta tornista." Freud itse olisi todennäköisesti varoittanut ylitulkinnasta. Hän todellakin torjui yli tulkintoja eläessäänkin, mistä hänen sikarilausuntonsa on varmasti levinnein ja tunnetuin. Itse taas voisin sanoa että eihän sitä jätkää saa jättää ilman fallosta. ; Arkkitehti Jaana Tarkela oli kuitenkin syvästi loukkaantunut. Hän oli erityisen pahoillaan siitä jos politiikkaa tehtäisiin tälläisin keinoin. Sumuvuori oli tuossa populistinen ja loukkaava.

Itse koen etupäässä että Sumuvuori oli hupaisa kertoessaan erityisen huonon kikkelivitsin. Mutta tämä kertoo kuitenkin tavallaan eniten minun huonosta huumorintajustani. Tosin arkkitehdin kommentti paljasti että hän oli kenties hieman tilannetajuton, koska kun viimeksi katsoin, niin facebook ei ole se paikka jossa politiikkaa tehdään. Siellä on kuitekin monenlaista johon voi olla tarpeen puuttua, joten se, että lausunto on facebookissa ei pelasta sitä asialliselta puolustautumiseltakaan.

Täytyy kuitenkin aina muistaa, että talo on aina jonkinlainen arkkitehdin taideteos. Tämä ei välttämättä tule mieleen jos katsoo monia kerrostaloja. Mutta tosiasiassa pahimmalla betonikuutiollakin on joku suunnittelija. Ja tämä arkkitehti on taiteessa vähän samassa tilanteessa kuin joku huono katutaiteilija (heitä on tosin hyviäkin) teoksineen : Taide ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, mutta kun asiaa miettii hieman tarkemmin, tajuaa että ne sututkin ovat kuitenkin jonkinlaisen - irvokkaan, epäonnistuneen, huonon - luomistyön tuloksia.

Ja rehellisesti sanoen, meillä kaikilla on joskus sellaisia päiviä, että ei vain onnistu.
Pahan ongelma ja tämä kana vihjaavat, että ongelma koskee jopa itseään Jumalaa.
(Ja jalostusvalintaa joka on hänen profeettansa!)

Jokainen taiteilija haluaa että hänen taidettaan arvostetaan eikä arvostella. Heillä on siihen tunneside. Ja niin pitääkin olla. Samalla kuitenkin olisi korostettava sitä että taide on olemassa jonain muunakin kuin tekijänsä heijastuma. Merkitäkseen jotain muillekin, se vaatii arvioivaa suhtautumista. Ja tähän liittyy myös kriittisyys. Toki tässä on muistettava että pelkkä kriittisyys ja möykkääminen ei ole hyvää taidearviointia. Mutta toisaalta kun taiteessa ei ole kysymys matematiikankokeista, joihin olisi aivan selkeät ja yksiselitteiset oikeat ja väärät vastaukset, on monenlaisia kokeiltava.

Sumuvuoren kommentti menee silti kuitenkin enemmän huonon taidearvostelun tai (huonon)huumorin piiriin, kuin on mitään luovaa tai erilaista tai mielenkiintoista taiteenarviointia. Luultavasti hän itse luokittelee lausunnon samoin.