tiistai 16. huhtikuuta 2013

aurinkotykki

Aurinkokello oli hieno vekotin. Moni kuitenkin koki että se ei ollut loppuunsa hiottu keksintö. Kartanoissa herrasmiehet kehittelivät aurinkotykin. Sen avulla talon väki oli selvillä päivän vaiheista. Sen ideana oli se, että aurinko on eri aikaan päivästä eri kohdilla taivasta. Ja oikein asetettu polttolasi tai muu auringonvalon keskittäminen suutasi valon tykin ruutisäiliöön. Ruuti räjähti. Monista tämä oli oiva ajatus ja 1800 -luvulla suurissa kartanoissa ihmisten toimintaa ohjattiin näin. Tämä oli täsmällisempää kuin kukkojen käyttäminen. Ja siistimpää!

Nykyään tämänlainen innovaatio ei tietysti näyttäisi keskipäivää - joka oli yleinen aurinkotykkien laukeamisajankohta. Moni kello on nykyään hiljainen, ei ole enää edes tasatuntien soittamiselle tarvetta. Sen sijaan herätyskello tai kännykän herätyskellotoiminto on nykyään miltei kaikilla. Olisikin varsin miehevää korvata aamuinen herätyskello aurinkotykillä. Nykyään ei varmasti saisi käyttää mitään isoja tykinkuulia. Mutta kyllä tykki ampuu kovaäänisesti ilmankin!

Aurinkotykissä ei olisi tarvetta torkkuherätykselle. Se olisi aivan varma! Lisäksi tykissä olisi mainiota se, että aurinko on sateisina päivinä pilvessä. Sitä voisi hyvällä syyllä nukkua viattoman unta sadepäivinä. Selittää töihin että kello ei herättänyt! Hyvä viaton ja rehellinen syy olisi tämä. Eikä mikään sairastumistekosyy jonka heittää hatusta sadepäivinä kun on ensin isolla työllä herännyt, katsonut ulos ja todennut että voi paska.

Olen aivan varma että tämä innovaatio tulee yleistymään. Pakko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!