Aborttikeskustelu on siitä erikoinen aihe, että siinä ylikorostuvat tietyt piirteet. Karkeasti sanoen;
1: Liberaali puoli joka kannattaa aborttia valintana korostaa aborttitilanteessa raiskauksia ja sosiaalisia syitä.
2: Konservatiivi puoli josta abortti on murha taas korostaa että abortti johtuu nuorten holtittomasta ja epäsiveästä käyttäytymisestä ja esiaviollisista suhteista.
Kuitenkin esimerkiksi Suomessa yksittäinen "yliedustuspiikki" abortin kohdalla on kuitenkin pikkuvauvojen vanhemmissa. Yhdeksi syyksi nähdään se, että imetys nähdään raskauden suojana ja toisaalta hedelmöityshoitojen jälkeen toinen vauva voi livahtaa ensimmäisen perään ikään kuin vahingossa ; Eli moni vanhempi hakee aborttia juuri silloin kun se ei sovi kumpaankaan ylläolevaan skeemaan. Pikkulasten äidit ovat yleensä sosiaalisesti sellaisessa tilanteessa että rahat eivät ole tiukalla. Kun sen ensimmäisenkin lapsen pystyy hoitamaan. Toisaalta tässä vaiheessa ollaan useammin myös aviossa ja nimenomaan tiedetään sen vauvan arvo ja ihanuus perheessä.
Tämänlaisia seikkoja unohdellaan lähinnä sen vuoksi että tosiasiassa juuri kukaan ei puhu aborteista abortteina. He puhuvat aborteista ideaaleina. Ideologia jossa ihminen on teoretisoitu abstraktiona ja joka on typistetty oman maailmannäkemyksen ihmisteoriaan ja tästä on tehty kaikenkattava stereitypia on se jolle asiat rakennetaan. Tässä unohtuu ihminen teorian takana.
Aborttikeskustelu ei ole arvokeskutelu vaan ideologiasota. Sitä käyvät ihmiset jotka haluavat "olla oikeassa" ja kannattaa "Yhtä Tosi Ideologiaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!