Hommasin itselleni Lontoon matkan toukokuun alkupuolelle. Matkatoimisto halusi pankkiviiveen vuoksi tästä paperikuitin, joten kävin hakemassa sellaisen pankista. Siinä odotellessa kirosin sitä että satuin valitsemaan juuri sellaisen päivän jona ihmiset saavat eläkkeitä ja palkkoja. Jonottamista oli yllättävän paljon. Raivostuttavan paljon.
Eräs vanhempi varsin kovaääninen herrasmies, sanotaan vaikka äänekkääksi papaksi, selitti kaverilleen että ei pidä verkkoasioinneista koska niistä ei saa kuittia. Siksi hän käyttää asiakaspalvelua. Muutenkin henkilökohtainen palvelu sai kehuja jonottaessa. Tätä oli rattoisaa kuunnella. Itse asiassa oli myös pakko.
Sitten kun pappa sai asiansa hoidettua, selvisi että hänen kaverinsakin oli jonottamassa. Niinpä hän ei poistunut vaan jäi. Nyt aiheena oli se, miten ennen oli kaikki paremmin. Kuitit olivat ennen olleet pienempiä. Silkkipaperia olivat pankkikirjan sivut, ja pieni tekstirivi ja leima annettiin. Paperia säästyi.
Mies selitti että miten vanhan ajan kuititkin pystyi laittamaan kenkään. Hän heilutteli saamaansa A4 -tulostetta, taittoi sen ensin kahtia, sitten kahtia ja vielä kerran kahtia. Hän ravisteli paksuhkoa nippua. Yritä tätä laittaa kenkään, mies uhosi. Mies selitti että ATK -hirvitys on luontoa ja puuta haaskaavaa kun tietotekniikka itse asiassa lisää paperintarvetta. Että tätä ei jupit snaijaa.
Mitäpä tähän oikein voi sanoa. Paitsi, että ei sitten ehkä kannata laittaa kuitteja kenkään muutenkaan. Se ei ole kuittien funktio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!