Usko, Toivo, Rakkaus
Armo, Viisaus, Oikeudenmukaisuus
Haave, Onnellisuus, Elämä
Kankaassa kaksi ulottuvuutta.
Lopuista kasa kankurin jalkojen juureen.
Suhteeseen ei kolmea laiteta tai on triangelidraama.
Tekisit helpomman aiheen,
etkä vain leikkisi mahtipontista.
Tekisit vain taitojesi rajoissa mitä voit
ja sanoisit että juuri sitä yritit.
Mutta kesken jätetty työ huutaa vuoroin,
se on täytetty,
miksi minut hylkäsit.
Tyhjyys muutetaan, luvataan.
Lattialta, laatikosta, lisää lankoja on kyllä.
Täysi elämä, moniulotteinen, vaatii aina enemmän.
Siihen asti kaikki revitään lattialle kasaksi yhä kasvavaksi.
Puissa vain tyhjät langat, ympärillään tyhjyys,
Illuusio mikä pitää muun kasassa.
Lupaus ajatuksesta jota ei voi kuin rakastaa.
Ei herjata, vihata.
Lupaus ääriviivasta
rajoista ihmeen, ihmisen.
Kun tätä katsoo, näkee vain
poikkilangat tai langat poikki
jo valmiina vajoamaan lattialle,
jossa viimein makaa liikkumatta,
sotkuna rikkirevittynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!