Ihmisten muisti on vähän kuten matka menneisyyteen, jonka avulla yritetään ennustaa elämänkulkua tulevaisuudessa. Muistille tyypillistä on se, että sitä ei ole. Ihmiset unohtavat asioita ja muistavat vähemmän.
Yleensä ihmiset muistavat asioita kahdella pääsäännöllä; Ihmiset muistavat suuret tapahtumat, kuten häät ja hautajaiset. Tavallisista asioista ihmiset muistavat mukavat. Siksi lapsuuden kesistä muistaa aurinkopäivät ja konservatiiveista ennen oli kaikki paremmin kuin olikaan.
Ikävissä asioissa ihmiset muistavat yleensä vain katastrofit. Mutta ne he muistavatkin sitten todella hyvin.
Katastrofeista puhuttaessa ihmiset yleensä oppivat säikähdyksistään hyvinkin nopeasti. Sanovat että evoluutio on meihin ohjelmoinut sen, että vaaran paikat on hyvä oppia nopeasti ettei mene uudestaan ja toistuvasti itseään vaarantamaan. Näin tapahtuukin käytännössä aina ja ilman poikkeuksia.
Sitten on tietysti krapula. Krapula -aamuna ihminen on tuskainen ja hänessä on pahimmillaan vahva kuolemantunne joka muuntuu pahimmillaan kuolemanpelosta kuolemantoiveeksi. Tällöin ihminen lupaa helposti että ei tee tätä enää koskaan toiste. Että tämä on tässä ja virheestä on opittu. Olotila on aivan katastrofaalisen kamala.
Mutta muistaako ihminen tätä kuolemantunnetta kun lähtee seuraavan kerran baariin? Ei muista. Muistaa vaan että karaokessa oli mukavaa laulaa humalassa väärin. Kauheaa on sellainen laulu kuunnellakin. Niin että ei enää "Populukseen". Ei ikinä. Ei vaikka portsari ja omistaja poistaisi sen porttikiellon! Epämusikaalisen rääyntänsä vuoksi kammottava holoferneen pesä on tämä Sörnäisten kuuluisa karaokebaari! Että ei jalallakaan sinne enää, edes vain voidakseen potkaista portsaria perseelle! Ei enää ikinä! Paitsi ensi kerralla.
Tämä teksti on kirjoitettu firman pikkujoulujen jälkeen. Aivan sattumalta kyseinen firma on samassa korttelissa em. karaokebaarin kanssa. Kaikki yhteydet eläviin, kuolleisiin tai fiktiivisiin henkilöihin ja paikkoihin ja muihin vastaaviin ovat kuitenkin miltei täysin mielikuvituksen tuotetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!