Hämmentämistä pidetään usein jonain joka on lähtökohtaisesti tuhoisaa eikä rakentavaa. Eikä ainakaan hyödyllistä. Se onkin helppoa yhdistää enemmänkin viihteeseen ja humoristisuuteen. Derren Brown "Miten mieltä hallitaan" kuvaa siitä miten hämmentäminen ja disinformaatio toimii taikurin apuvälineenä. Tämä sopii tietysti siihen että vitsi, leikki ja vastaavat olisivat hämmentämisen syvin olemus. Eli että hämmentäminen olisi nimenomaan jotenkin pinnallista.
Epätotuutta pidetään miltei "Saatanan metkuina". Totuus liitetään tietoon ja hyvyyteen. Epävarmuudesta ei yleensä pidetä, vaan esimerkiksi uskonnollinen epävarmuus halutaan peittää ja tätä pidetään enemmänkin oikeutuksena omalle varmuudelle. ; Yksi dogman kannattamisen pääideoista on juuri poistaa epävarmuuden tunteita.
Kuitenkin Brown näyttää että hämmennys on tehokas itsepuolustuksellinen keino ; Hyökkääjää voi hämmentää monin keinoin, esimerkiksi kysymällä jotain ; Ihminen on niin "ohjelmoitunut" kieleen ja tulkintaan, että kysymys prosessoidaan. Tämä antaa hieman aikaa.
Olen toki jo ennen Brownin kirjaakin tullut tutuksi ilmiön kanssa. Esimerkiksi kerran minut on nostettu rinnuksista ilmaan ja pääsin pälkähästä selittämällä että "Näen ne avaruusolennot. Näen ne sinun silmistä." Tämä lopetti tilanteen hämmennykseen ja aggression syy unohtui, tai sitten ajateltiin että hullun hakkaaminen olisi jotenkin olennaisesti enemmän pahuutta kuin teinipoikien pieksentä.
Lisäksi turvallisuusalalla törmää kaikenlaiseen. Esimerkiksi eräs portsari joutui työnsä puolesta usein heittämään ihmisiä ulos. Ammatin varjopuoliin kuuluu se, että humalaiset yrittävät usein "argumentoida" asiasta, juuri siksi että ovat humalassa. Siksi kysymykset joissa on auktoriteetin hakua ovat yleisiä. Siinä missä sisääntulevat heittävät kysymystä "etkö sä tiedä kuka mä olen?" ulostulijat ovat lähes yhtä konsistentteja ja kysyvät että "kuka sä luulet olevasi?" Kyseinen herra vastasi tähän jälkimmäiseen "Batman." Ja jatkoi hommia. Vastaus hämmensi riittävästi ja helpotti tilanteen vaikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!