sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Se on niiden luonnossa (vai niiden aiheuttajassa)

"World of Warcraftin" pandaria -lisäosan mainoksessa haetaan idän mystiikan henkeä esittämällä kysymys "To ask why we fight, is to ask why leaves fall. It is in their nature." Tämänlaisilla kysymyksillä saadaan helposti rakennettua itämaisia mielikuvia. Mainos kuitenkin purkautuu tämän jälkeen perimmiltään länsimaiseksi ; "Perhaps there is a better question...Why do we fight? To protect home and family. To preserve balance and bring harmony. For my kind, the true question is: what is worth fight for?" Eli selitys kuitenkin halutaan antaa, jotta länsimainen yleisö voisi samastua hahmoihin sen sijaan että pandat jäisivät "vieraiksi" ja täten sellaisiksi että niiden eteen ei niin mielellään vuodattaisi omasta pussistaan rahaa.

Tämä mainoksen hyvin simppeli analyysi näyttää hyvin karkeistetusti sen, mikä erottaa ns. itämaista ja länsimaista ajattelua. Ydinajatus on selittämisessä. Itämaisessa ajattelussa ilmiöiden selittäminen nähdään tarttumisena. ZEN:iläinen soturi ajattelisi nimenomaan niin että luonto toteuttaa luontoaan, mutta hän ei kuluttaisi aikaa tämän luonnollisuuden kuvaamiseen.

Länsimainen ihminen taas näkee että kaikessa on jokin selitys. Näitä selityksiä voidaan sitten saada monella tavalla : Esimerkiksi mekanistinen selittäminen kertoisi että lehdet putoavat koska gravitaatio vetää lehtiä maahan. Funktionalistinen selitys voisi korostaa että talvella lehdet kuluttaisivat energiaa ja siksi on tarpeen vetää niiden tärkeät aineet talteen runkoon jotta puu selväisi paremmin talvehtimisesta. Teleologinen selittäminen taas voisi vihjata että Jumala haluaa syksyn lehdillä muistuttaa meitä katoavaisuudesta ja kuolevaisuudesta, eli syksyn lehdet ajaisivat mielemme miettimään omaa kuolemaamme ja ajatuksista tärkeintä, tuonpuoleista. Näin finaalinen syy voi pitää sisällään kaiken luonnontieteellisen tiedon puista, mutta sillä olisi vielä tämän jälkeenkin jonkinlainen sanoma.

Länsimaisessa ajattelussa syyt ovat niin tärkeitä että niitä peräti luokitellaan. Ja nähdään että ymmärtäminen tarkoittaa sitä että mahdollisimman monen asian taakse annetaan näitä syitä. ZEN -ajattelussa tämänlainen on tietysti varsin kamalaa, koska siinä paitsi luokitellaan ja ollaan tätä kautta tarrautuneita eikä luonnollisia, niin myös luokitellaan näitä luokitelmia joka on entistä pahempaa tarrautumista, joka on siis jonkinlaista metatarrautumista jota tarvitaan vasta kun normaali tarrautuminen ei riitä vaan halutaan tarrautua erityisen kovaa.

Tämän ajattelu on tärkeää, sillä keskustelin tänään niin relevantista aiheesta kuin räkä. Minulla on räkätauti ja tähän liittyy aivastelua. Minun tapani aivastella on se, että maailma täyttyy äänestä. Puolisoni mukaan aivasteluni oli mahtipontista. Minä taas selitin että aivasteluni on vain massiivista. Korostin että mahtipontisuuteen liittyy jonkinlainen ajatus teennäisyydestä. Kun taas massiivisuus korostaa että minun aivastukseni ovat luonnostaan kovaäänisiä. Näin ollen korostin että aivastelen luonnollisesti.

Puolisoni ihmetteli että miksi näin. Ja päädyin jostain syystä selittämään putoavista lehdistä. (Se tuli melko spontaanisti, joten tämän blogauksen ydinkin on spontaaniudessa.) Puolisoni kuunteli ja sanoi että "On varmaan huonoa tieteen ja uskonnon kannalta jos ei selitä taustoja. Mutta kyllä se varmasti elämää helpottaisi jos niitä ei hae." Siinähän se suunnilleen on, paljoa tiiviimmin ja paremmin ei asennetta ja sen seurauksia kai enää voi kuvata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!