Humen giljotiini, eli ajatus siitä että asiantilan olemisesta ei voi päätellä suoraan että se olisi myös moraalisesti oikein on periaate jota moititaan yleensä uskovaisten puolella. Tämän kritiikin ydin on siinä, että maailma nähdään luomakuntana jossa ilmenee Hyvän Jumalan tahto. Näin luonnollinen olisi hyvää. Tämä johtaa toki omituisuuksiin kun pitää tunnistaa onko asia aidosti luonnollinen vai Saatanan tai syntiinlankeemuksen vääristämä asiantila. Tämän jälkeen nimittäin implisiittisesti tunnustetaan että oleminen (is) ei olekaan suoraan se, millä pitäminen (ought) varmistetaan.
Omituista kyllä uskonnosta irtautunut kommunismi on ajautunut näkemään Humen giljotiinin porvarillisena ja täten huonona. Perustelut ovat tavallaan ymmärrettäviä ;
1: Kommunismi on materialismia. Eli se korostaa sitä miten esimerkiksi tuotantovälineet raktaisevat. Kommunismin ytimessä on tavallaan irtautua idealismista ja korostaa konkretiaa. Tämä herättää taatusti alentunutta kynnystä siihen että asiantilat väritetään vahvastikin vallankumouksen hengessä tunteella. Jos kylmästi ja kliinisesti katsottaisiin tapahtumia eikä niille annettaisi "riiston" kaltaisia tunteella sävytettyjä määritelmämuotoja, ihmiset eivät kannustuisi tekemään vallankumousta ja vallanpitäjät voittaisivat.
2: Kun moderni aivotutkimuskin näyttää että Humen giljotiini on ihmisille epänormaali ja epäintuitiivinen - ihminen ikään kuin jäsentää maailmaa motiivejensa ohjaamana ja värittämänä - se selvästi etäyttää ajattelua "konkreettisesta työläisen mielestä". Taustalle voidaan asettaa tätä kautta ajatus siitä että kansasta irrallinen eliitti toimisi tämänlaisten epäintuitiivisten konseptien parissa miettimässä sitä miten maailma toimii sen sijaan että kehittäisivät maailmaa paremmaksi. Näin saadaan otettua irtiotto "perinteiseen filosofiaan" joka nähdään "vallankäyttäjien filosofiaksi".
Jopa utopiakeskittynyt (ja täten idealisoitunut) vasemmisto kokee Humen giljotiinin yllättävän usein vastenmielisenä. Tämä on perin ihmeellistä. Sillä jos ajatellaan vasemmistolaisesti painottuneen ajattelun - josta klassinen kommunismi on vain yksi mahdollinen ja monet muut ovat mikana - ydintä, sen perusasenne on se, että vallitseva järjestelmä (is) ei tarkoita samaa kuin sen oikeutus (ought). ;Tämä ongelma on loogiselta tausta rakenteeltaan olennaisesti samanlainen kuin klassisella Humen giljotiinia vastustavalla uskonnollisella argumentaatiolla.
Kun valta ja oikeutus irrotetaan tällä tavalla toisistaan irrallisiksi konsepteiksi, en ainakaan minä voi miettiä mitään muuta kuin sitä että Humen giljotiini olisi kaikkea muuta kuin porvarillinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!