Jos nykyaikaista empiristis-kapitalistista maailmankuvaa valottaa yrittämisen kokeilemisen ja testaamisen henki, on keskiajan maailmankuvan perustana havainnointi ja mittaaminen. Geometrialla oli siksi yllättävänkin suuri ja keskeinen osa maailmankuvassa.Muoto oli harmoniaa jonka esilletuominen oli olennaista. Mittaaminen liittyi havaittuun maailmanjärjestykseen. Ei mietitty nykytieteen antiskientistisiä kulmia joissa mitta nähdään teoriaksi ja mahdollisesti erehtyväksi. Geometriassa ideat olivat Platonisen täydellisiä ja jos heittoa ympyrään tuli, se johtui siitä että maailmassa oli virhe.
Näin esimerkiksi miekkailun historian (ja taidehistoriankin) kannalta tärkeä Albrecht Dürer edusti hyvinkin aikansa analyyttistä henkeä. Hänhän oli esimerkiksi se, joka keksi perspektiivin arvon miekkailumanuaaleissa. Ja vaikka ihmiset ja hevoset eivät tietenkään ole rakentuneet palloista. Hän myös piirsi hevosia ja ihmisiä siten että niiden sisällä oli viivoja ja ympyröitä.
Jos nykyään menee taidekursseille, joutuu helposti piirtämään näitä ympyröitä ja neliöitä ja viivoja. Kursseilla voidaan jopa oppia järkyttävä tieto siitä, että se klassisen taiteilijan peukalo ojossa oleminen ei olekaan kannustava kehu mallin naisellisille avuille. Vaan on se tylsempi mittaamiseen, toisenlaiseen arviointiin, liittyvä ele.Nykyihmiselle geometriset voivat olla tylsiä ja kaavamaisia, koska oikea ihminen ei koostu ympyröistä ja viivoista ja lopullinen yksilöllisyys syntyy poikkeamista. Pelkistä ympyröistä ja viivoista koostuva ihminen olisi pelkkä kalju statisti.
Piirrokset ovat blogaajan omaa tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!