Muistan kouluaikojeni matematiikan kokeista sen, että hyvin moni jännitti erityisesti sanallisia tehtäviä. Moni kun ajatteli että matematiikka jossa vain opetellaan kaavat on helpompaa kuin tilanne josta pitäisi osata eriyttää mitä kaavaa pitää soveltaa, etsiä sen kannalta oleelliset numerot oikein ja laskea vasta sitten. ; Itse en jännittänyt sanallisia, koska minulle vaikeinta oli opetella ne itse kaavat. Soveltamistehtävät sen sijaan olivat sellaisia että niistä sai pienellä miettimisellä irti sen tehtävän. Ja kun soveltaminen nähtiin vaikeampana, oli koetehtävätkin tietysti rakenteeltaan hieman muita helpompia.
Aikuisena sitten olen ihmtellyt kuinka ihmsiet menettävät sanallisten tehtävien kammonsa ; Heistä tulee jotenkin enemmän minun kaltaisiani. He pelkäävät enemmän kaavoja kuin soveltamista. Tämä on tietysti huvittavaa koska soveltaminen on aina mutkikkaampaa koska pitää keksiä mitä käyttää ja mikä on oleellista. Ja maailma ei tunne "tehtävänhelpotusjärjestelmää" joka kokeissa oli mukana.
Kuitenkin skeptikkona ei voi lakata ihmettelemästä sitä, miten ihmisiltä löytyy varmoja tiedettä koskevia kannantotoja. Niiden takana oleva tiede kun on soveltavaa, se käsittelee kaavoja. Soveltamisen oikeutus taas saadaan pohjimmiltaan käyttämällä kaavoja joita ihmiset itsessään esilläollessa usein kavahtavat. Hyvin monet ihmiset eivät kuitenkaan pelästy tekemästä kannanottoja tieteen teorioissa vaikka he pitäytyvätkin tekemästä kannanottoja niissä kaavoissa.
Kenties näin tapahtuu siksi että heille ei ole muistettu kertoa, että kaikki luonnontiedekannanotot ovat karkeasti ottaen juuri niitä koulussa kammottavia "sanallisia tehtäviä". Näissä "en osaa kaavoja mutta teen tiukkoja kannanottoja sanallisiin tehtäviin jotka soveltavat näitä kaavoja" -henkisissä arvioinneissa tyypillistä onkin se, että lähdettä käytetään usein argumentin korvikkeena. Kun ei haluta sanoa "kun minä sanon niin" niin sanotaan helposti "joku toinen sanoo niin". Tämä ei tietysti ole argumentatiivisesti yhtään sen parempi, jos ei voida perustella miksi tämä "joku toinen" on ehdottomasti parempi. Tässä auttaa yhtenä painoarvona vaikka tieteen vertaisarviointijärjestelmään luottamista. Ilman tätä joudutaan käytännössä joko laskemaan tai tekemään henkilökulttia.
Siksi tosiasiassa "sanallisia tehtäviä" ei suinkaan opita tekemään, eli matematiikan soveltaminen ei parane. Päin vastoin matematiikastakin usein unohdetaan sitä mikä koulussa on opittu. (Kadulla ei moni ihminen osaisi geometriaa jos vaan kysyisit.) Sen sijaan mikä tapahtuu on dunning-krugerin efektin realisoituminen. Se, että soveltamistaidottomuus menee ikään kuin uusiin sfääreihin. Ei enää tajuta että kyseessä on sanallinen tehtävä, joten ei kyetä näkemään omaa heikkoutta asiaan. ; Tässä onkin sitten aika surullinen sävy. Kun ei osata laskea, mutta on tiukka mielipide, onkin helppoa vain heittää koko sanallinen tehtävä viemäriin ja vain ottaa joku joka sanoo jotain mikä hivelee omaa maailmankuvaa ja sitten tehdä tämän lähteen erehtymättömyydestä dogma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!