Kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa, varoiteltiin koululaisia vaaleansinisestä pakettiautosta jonka rekisterinumerokin (katso otsikko) kuului olennaisena osana varoituskertomusta. Se käskettiin painaa mieleen. (Ja jopa minä muistan sen yhä nyt joten painettu on.) Varovaisuuteen nähtiin syytä koska autoa ajoi perverssi pedofiili. Varoitustarinat levisivät sekä lasten että vanhempien keskuudessa. Poliisikin tutki asiaa. Sittemmin selvisi että pedofiiliys oli täysin keksittyä. Tarina oli syntynyt siitä että paikalliset lapset olivat leikkineet tiellä ja vaaleansinisen pakettiauton kuski oli yrittänyt saada lapset pois tieltä että eivät jäisi auton alle. En tiedä oliko vaaleansinisen pakettiauton rekisteritunnus edes se joka tarinassa varoitettiin.
Tämä muistuttaa tärkeän asian lähdekritiikistä. Siitä miten tarinoiden pohjalta vaikeaa on nimenomaan se, että vaikka tarinassa olisi totuutta täytteeksi, senkään pohjalta on vaikeaa sanoa mitään. On vaikeaa tietää mikä on totta ja mikä keksittyä. Ja on vaikeaa tietää mitä mukana olevat tilanteet tarkoittavat. Ja koska tilanteen kannalta olennaisia yksityiskohtia on voinut unohtua, ei pääse skeptisesti kyseenalaistamaan koko tarinaa koska työkaluja tähän ei sallita. Et voi palata tarkistamaan kohtia. ; Lähdekriittisyys on tavallaan koko anekdoottilähtökohdan ulkopuolella - kysymys on pelkästään "uskomuskysymys".
Tämä muistuttaa tärkeän asian juorupuheiden kasvusta huhumyllyksi. Siitä miten asian relevanttius - pedofiilit ovat toki pelottava ja olemassaoleva uhka ja pahaksi lapsille - tekee asiaan uskomisesta helposti "totta" vaikka asian takana ei olisikaan oikeastaan mitään kummoista. Se, että asian vaikutukset ovat suuria muuttuu ikään kuin luvaksi "vetää varmistin pois". Ihmisten mielessä riskianalyysi näyttää jostain syystä toimivan niin että kun asia on tärkeä ja vakava, ei tarvitse enää kiinnittää huomiota luotettavuuteen. Riskianalyysissä epätodennäköisyys on toki hieman samantapainen ; Riskin suuruus ja uhan todennäköisyys laitetaan yhteen ; Ihminen sekoittaa helposti konseptit eikä huomaa että lähdekritiikki ja tarkkuus ovat tärkeitä että voidaan arviooida uhan todennäköisyys. Epäluotettava lähde tekee "rationaalisten ihmisten maailmassa" epätodennäköisyyslisää ja pienentää lupaa kohkata. Ihmiset toimivat juuri toisinpäin.
Siksi tästä onkin tullut mielessäni jonkinlainen esimerkki. Tärkeä vertaamiskohta. Siinä missä Wikipedian artikkelipoistot ovat synnyttäneet nyrkkisäännön "Onko tärkeämpää kuin MC Vittumeitsi?" jossa kysymykseen on vastattava kyllä tai artikkeli ei ole "ainakaan toistaiseksi riittävän merkittävä" minä kysyn että "Onko merkittävämpi kuin ZBJ-403?" Jos ei, niin tervemenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!