Pyhän Patrickin päivää juhlitaan (sisältää "on juhlittu" ja "tullaan juhlimaan") 17. maaliskuuta. Tällöin kansalaiset ovat kautta maailman irlantilaisia. Päivä on alun perin kristillisesti sävyttynyt ; Pyhä Patrick kun kristillisti Irlantia. Pyhän Patrickin symboli kristinuskon kolminaisuusopille oli kolmilehtisessä apilassa. Tämä on tärkeä ja toistuva "PP -päivän" symboli.Juhla on tietysti perinteiltään muokkautunut ajan mittaan. Tässä tapauksessa juhla maallistunut - tai ainakin irlantilaistunut. (Pyhän Patrickin kun katsotaan ajaneen käärmeet Irlannista ja kehittäneen viskin.) Maallistuneissa juhlissa onkin omituinen tapa samastua irlantilaisiin ; Juhlaan kuuluu olennaisesti esimerkiksi oluenjuonti. Myös englanninvastaisten kapinalaulujen laulaminen kuuluu juhlan rituaaliin. Onkin itse asiassa omituista että Pyhän Patrickin päivänä ihmiset toteuttavat irlantilaisuuden stereotyyppistä ideaalia, joiden noudattaminen muina päivinä olisi vähintään epäasiallista ellei suorastaan rasistista suhtautumista kansanryhmää kohtaan. Pyhän Patrickin päivänä tämä ei vain haittaa.
Olisi hupaisaa jos vastaava toteutuisi muissakin asioissa. Koska miekkakoulumme juhlat olivat samana päivänä, oli luontevaa miettiä minkälainen juhla olisi ollut jos se olisi noudattanyt tätä samaa stereotypiaideaa. Ainakin mieleen tuli sellainen, että juhlissa ihmiset voisivat pukeutua larppaajiksi, laittaa ämpärin päähän ja leikkiä olevansa ritareita. Virallisena aseistuksena olisi pehmobofferimiekat ja illan lopuksi palkittaisiin se, jonka asu näyttää eniten Narutohahmolta. Onneksi ei näin. (Kakuista sentään leikattiin ensimmäiset siivut miekalla ja samalla keinoilla avattiin shanpanjapullot.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!