Helsingin metrossa olevissa kuulutuksissa Kaisaniemen asema on anomalia ; Jokaisessa muussa asemassa kerrotaan suomenkielinen nimi ja ruotsinkielinen nimi. (Kuten Kamppi - Kampen) Kaisaniemen aseman nimi on ruotsiksi Kajsaniemi, joten ilmeisesti toisteisuuden vuoksi asemaa ei kuuluteta ruotsinkielellä ja oletetaan että ihmiset osaavat ymmärtää että "det är samma på svenska". Näin ollen Kaisaniemi onkin (toivon mukaan yhä kasvavassa määrin) sana joita tietyt sisäpiiriläiset käyttävät uusiosanana joka tarkoittaa sitä miten jonkun asian jälkeen tulee hiljaisuus. Iskulauseena olkoot kuulutuksenomainen Kaisaniemi - Followed by ankward silence.
Ylläoleva "Elimäen tarkoituksen" perusideaa imitoiva uusiosana on esimerkki ns. varsin huonosta pikkuhauskasta vitsistä. Se itse asiassa muistuttaa siitä, että huumorin pääasiallinen funktio ei useinkaan ole itse asiassa olla hauskaa. Huonot vitsit kattavat merkittävän määrän tietynlaisia sosiaalisia tilanteita ; Huono vitsi kertoo että kertoja yrittää rentoutua ja pitää hauskaa. Toisaalta huono vitsi ei useinkaan ole auktoriteetinottoa, vaan osoittaa pikemminkin sitä että kertoja on inhimillinen olento johon on syytä suhtautua armeliaasti. Hyvässä vitsissähän kertoja ottaa oman asemansa ja hyvän vitsin kertominen onkin eräänlaista imagonkohennusta, jossa tulee näytettyä oma oveluus, sukkeluus ja huumorintaju.
Lisäksi huonolla vitsillä on sellainen ominaisuus jota hyvällä vitsillä ei ole ; Hyvä vitsi ikään kuin nostaa vaatimustasoa muille, näyttää että nyt vitsissä on laatustandardi. Tämänlainen hyvin hauska vitsi voikin olla naurunsynnyttämisensä jälkeen keskusteluntappaja. (Fun joke - followed by ankward silence.) Siksi onkin hyvä miettiä sitä, miten kävisi jos kaikki vitsit olisivat hauskoja. (Paitsi että nauraisimme koko ajan.) Jos kaikki vitsit olisivat hauskoja, siinä olisi vitsit vähissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!