Douglas Adamsin "Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto" kuvaa musiikkiin liittyviä muistikokemuksia ja tunteita osuvasti. Kirja kuvaa sellonsoittajaa, joka tunnemyrskyn aikana voi soittaa jotain kappaletta ja rauhoittua tätä kautta. Ja toisaalta jos hän myöhemmin soitti samaa kappaletta, tämä tunnemyrsky voi tulla takaisin.
Tämänlainen tunne lienee tuttu useimmille. Ainakin omakohtaisesti tietyt asiat liittyvät toisiin asioihin. Esimerkiksi en normaalisti kuuntele countrymusiikkia, mutta murheellisina aikoina nautin siitä. Syynä on luultavasti se, että "pahimpina vuosinani" kuuntelin countryä, ja alakulotunnelma jotenkin liittyy olennaisesti juuri tähän genreen. Toisin kuin esimerkiksi "ranteidenviiltelymusiikki" joka on mielessäni lähes koomista. HC -punk taas sopii hyvin hassuttelumusiikiksi.
Tänään puolisoni oli käynyt "levykaapillani" ja nosti esiin ja käyttöön vanhoja "Clannad" -levyjäni. Nämä ovat vanhoja levyjä, ajalta jolloin harrastin enimmäkseen kasetteja (eli jolta ei ole jäljellä juurikaan todistusaineistoa koska kasetit eivät ole kestäneet aikaa tallennusmenetelmänä eikä säilytysvarmuudessaan). Tästä muistin mistä olin ensimmäisen kerran kuulin kyseisestä bändistä Anna Korkolaiselta. Muistan jopa tähän liittyvän tilanteen. Jota en ollut miettinyt ollenkaan useampaan vuoteen. Tapaus ei ollut suuri, ja se oli jopa ajalta ennen kuin edes tunsin puolisoni ollenkaan. (Mitä voi itse asiassa voi olla joskus vaikea käsittää.)
"Science Daily" kertoikin että tämänlainen kokemusmaailma on ihmisille normaalia. Musiikin kuuntelu yksinkertaisesti tuo mieleen erilaisia muistoja. "Most people have this idea that music can be a powerful memory cue," Harris said. "You hear a song on the radio and it brings up memories of senior prom or graduation. That's why oldies stations are so popular - not because the music is good but because it reminds us of specific times in our lives." (Tosin Clannad on myös hyvää.)
Otsikko on, luonnollisesti, viittaus "Leevi and the Leavingsin" "Rin Tin Tin" -biisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!