Olen elänyt maailmassa jossa on sellainen väri kuin "vaaleanpunainen" jolla on paljon synonyymejä. Tällä tuli toimeen. Kuitenkin moni on sitä mieltä että esimerkiksi pinkki tai magneta on tietynlainen sävy joka ei ole vaaleanpunainen vaikka silmä sanoo muuta. (Magneta taas on kuulemma enemmän purppuraa joka taas on violetti -sanan vastaava kiusa.) Samaa mieltä ovat ne miehet jotka ostavat lohenpunaisen paidan ja selittävät että se ei ole naisekas vaaleanpunainen vaikka silmä näkee ihan selvästi että on.
Sitten keskustelu menee siihen onko paita roosa, vaaleanpunainen, pinkki vai lohenpunainen ja unohtuu se, että pinkki eli vaaleanpunainen on just hyvä väri miehelle riippumatta siitä kutsuuko hän sitä "lohenpunaiseksi" suojellakseen maskuliinisuuttaan vai ei. Mutta tunnetusti mies ei koskaan sano ei. Sen sijaan hän saivartelee vaaleanpunaisen määritelmistä, joka taas on jotain jota tavallisesti liitetään naisiin ja feminiinisiin miehiin, toisin kuin silloin kun aiheena on se muka lohenpunainen paita joka on itsellä päällä.
Turhaa kiusaa on tämänlaisesta saivartelusta. Ergo : Analyyttinen filosofia tyyliasioissa on turhaa ja raivostuttavaa. Tosin se taitaa olla sellaista kaikessa muussakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!