Usein ajatellaan että tarinan tulkinta on ensisijaisessa yksilöllinen. Tämä näkemys ei ole kovin huono, sillä esimerkiksi itse kykenen olemaan hyvinkin erimielinen eräiden tarinoiden sisällöstä ja merkityksestä kuin jotkut toiset. Kuitenkin tätä olisi joskus asiallista painottaa myös sillä, että paikallinen kulttuuri voi vaikuttaa tulkintoihin.
Uskoisin että hedelmällisin aihe tämän demonstrointiin voi löytyä animesta. Sillä anime vaikuttaa sekä euroopassa että japanissa. Ja uskoisin että näiden katsontatavassa on eri maissa jonkin verran eroja.
1: Japanihan on käskyjen ja ulkoisten ohjeiden maa. Siellä ei kiistetä mielen sisäistä luonnetta, mutta korostetaan että ihmisen olisi jotenkin sopeuduttava joukkoon. Siksi Markus Kajo esimerkiksi ihmetteli japaninreissuissaan sitä, miten japanilaisilla on oma erikoinen tapansa olla erikoisia ; He kokoontuvat yhteen paikkaan olemaan samalla tavalla erilaisia.
2: Eurooppalainen maailma taas on individualistisempi, yksilön omaa pyrintöä korostetaan.
Tämänlaiset kulttuurierot vaikuttavat varmasti ainakin yhden animeissa erityisen usein toistuvassa teemassa, muodonmuutoksessa. Tämä on jotaon joka muistuttaa hieman supersankareiden alter egoa. Animeissa on hyvin tavallista, että taustalla on joko suora transformaatio tai vähintään fuusio ; Hahmo siis muuttaa muotoaan jollain tavalla. Tätä esiintyy esimerkiksi "taikatyttöanimeissa" joissa esimerkiksi koulutyttöjen takaa löytyy taikaritareita. Usein tätä muutosta katsotaan lähinnä sisäisen taistelun symbolina.
Voisin kuitenkin kuvitella että erilainen kulttuuri värittää totaalisesti sitä, mitä tämä sisäinen sankaruus oikein tarkoittaa.
1: Koska japanin kulttuuri on "ohjeistavaa ja käskyttävää", on siellä helpompi ajatella että tämä sisäinen sankaruus on todellista minuutta, sitä osaa jonka paljastumista joudutaan ikään kuin kätkemään normaalielämässä. Superhahmo siis ikään kuin paljastaa normaalin minän ja se koulutyttöpuoli on rooli.
2: Eurooppalaisessa kulttuurissa sisäinen sankari taas on helpommin katsottava juuri niin että "koulutyttö" edustaa sitä normaalia itseä ja "sankari" on tähän liitetty naamiaishahmo. Tämä muokkaa transformaation läpikäyneen olennon (1) turhaumahahmoksi, joka vastaa epäonnistumiskokemuksiin, turhaumiin joita syntyy kun pitäisi jaksaa aina enemmän olla itsellinen jopa siinä määrin että normaali ihminen ei kykene olemaan niin itsellinen ja (2) eskapismina, jossa omasta minästä erkaudutaan selvästi kuvitteellisen fantasian keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!