Egyptissä muumioimista pidettiin hyvin olennaisena kuoleman jälkeisen elämän kannalta. Egyptiläiset uskoivat omalaatuisella tavallaan ruumiin ylösnousemukseen, ja siksi ruumis oli säilytettävä ja käsiteltävä niin että se pysyi eheänä ja ihmiseksi tunnistettavana. Muumiot säilyvätkin yllättävän hyvin.
Hieman samantapaista ajattelua ilmenee nykyaikanakin. Toki kuolleista herättäviin egyptin jumaluuksiin, Osiriksen ja Anubiksen maailmaan, ei enää uskottu. Vapahtajajumaluudet jotka punnitsevat kuolemanjälkeen pahat ja hyvät teot ovat vaihtunut puuseppähahmoon. Tässä ympäristössä ruumiin ylösnousemukseen uskotaan yhä, mutta ei enää sillä tavalla joka vaatisi pysyvää tomumajaa. Tarina kuolemasta ja tuomiosta on ruumiinkäsittelyeroista huolimatta yllättävän samanhenkinen.
Paitsi tietysti niiden mielestä, joiden kannalta kuolemattomuutta kannattaa lähestyä kryogeettisen jäädyttämisen kautta. He säilövät ruumiinsa jäähän ja toivovat että tulevaisuudessa teknologiasta tulee niin toimivaa, että se osaa ratkaista kuolemaan johtaneet elementit ja palauttaa myös ruumiiseen jäädyttämisen aikana mahdollisesti ellei peräti todennäköiseti syntyneet vauriot. Tässä maailmankuvassa egyptiläinen tarina on hylätty, mutta käytännon toiminnalla on sama rooli kuin egyptiläisten tarinaan liittämillä rituaaleilla.
Näiden itseäänjäädyttävien ihmisten tarinoita kuunnellessa olo tuntuu aina hieman huvittuneelta. Sillä kun miettii maailmaa, tuntuisi erikoiselta jos ihmiset todella ryhtyisivät herättämään muinaisia ihmisiä takaisin henkiin. Jo motiivi tuntemattomien ihmisten henkiinpalautuksesta voi tuntua omituiselta, sillä ihmiset ovat kuitenkin uusiutuva luonnonvara. Ja jos tämänlaiseen päätökseen harkintaai ilmenisikin, niin esimerkiksi Tutankhamonin toive nousta kuolleista on ilmiselvä, mutta siltikin kysymykseen liittyisi eettisiä kysymyksiä joihin yhteiskunta todennäköisesti ottaisi kantaa tiukastikin.
Monessa uskonnossa kuolleista herättäminen nähtäisiin mestarointina. Jos oletettaisiin että herättäminen olisi teknologisesti todella mahdollista (mikä ei ole sekään aivan ilmiselvää) ja se nostaisi esiin omituisia kysymyksiä esimerkiksi sielun monistumisesta ; Esimerkiksi kun kristinuskon mukaan ihmisestä lähtee pois kuollessa sielu, niin teknologialla henkiin herännyt olisi sen mukaan joko zombie, tai sitten sielu tulisi takaisin. Tai sitten sielu monistuisi. (Naturalistisen maailman kannalta kysymys olisi tietysti hieman absurdi.)
On siis kaiken kaikkiaan melkoisen vaikeaa uskoa yhteiskuntaan joka herättäisi Tutankhamonin muumion takaisin elämään vaikka tämä olisi mahdollistakin. Sama kohtalo odottanee ruumiinsa syväjäädyttäneitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!