Kävin "työmatkalla" Tallinnassa. Aikaa tuli tuhlattua hyödyllisesti. Siis mikäli hyöty uudelleenmääritellään esimerkiksi alkoholin lipittämiseksi ja muuksi hauskaksi toiminnaksi.Sain jotenkin ihmeellisesti houkuteltua ihmiset ammuskelemaan jousiammuntaa, minusta vallan hienoissa puitteissa. Olen tietysti kokeillut jousiampumista aika monta kertaa ja olen aivan legendaarisen huono jousen kanssa. Kuitenkin nyt todistin että osun taustalla näkyvään Toompean linnaan, jos se ei juokse hirveän kovasti karkuun. Voitin "firman sisäisen" jousiammuntakilpailun hurjalla 2 pisteen marginaalilla. Kukaan muu kuin minä ei luonnollisesti ollut koskaan koskenutkaan jouseen. Nyt voin vain sanoa että ahkeralla harjoittelulla muut kenties pääsevät samanlaisen mestaritason tulokseen. Ammuimme 10 nuolen sarjana, taulussa oli pisteet 1-10, etäisyyttä oli 25 metriä. Osuminen oli yllättävän vaikeaa mutta ei mahdotonta. Ja minun tulokseni oli 27 pistettä. Keskiarvoinen nuoli siis "haavoitti" taulua hyvin niukasti.
1: Ja minun parannus kakkossijaan on keskiarvojen mukaan se, että kakkoseksi tulleelle annettaisiin "1 nuoli enemmän". Minua huvittikin rakentaa tämänlainen tuloksiin perustuva tasausjärjestelmä, joka löytyy golfistakin. Minusta tälläinen tasausjärjestelmä joka tekee systeemistä enemmän itseä vastaan kilpailua olisi ihan hieno. Tosin ne, joista jousiammunnan historian "tapa mahdollisimman monta vihollista", on jousiammunnassa jotain josta ei voida erkaantua, pitävät tietysti suoran objektiivisesta tuloslaskennasta.
Tämä tilanne kuitenkin on sellainen, että luonnollisesti se ratkaisee kaikki firman sisäiset arvovaltaongelmat. Jos joku on erimielinen, kerron vain kuinka päihitin kaikki jousessa. Tästä kuullaan ikuisesti, ja tähän vedotaan vielä sadankin vuoden päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!