Kennel.fi;n koirarotujen esittelyssä venäjänvinttioiran malliesimerkiksi on valikoitunut
"Merry Speed's Natch Noblesse". Se seisoo tiukasti asennossa harjattuna. Vieressä selostetaan rotuominaisuuksia. Listassa on kuvattu kora rakenteesta
"Suuri, aristokraattisen vaikutelman antava koira, jolla on kuiva, samalla voimakas ja vain aavistuksen pitkänomainen rakenne. Nartut ovat yleensä pitkärunkoisempia kuin urokset. Luusto on vahva, mutta ei massiivinen. Luut ovat melko litteät. Lihakset ovat etenkin reisissä kuivat ja hyvin kehittyneet, eivät silti korostuneet. Rakenteen ja liikkeiden tasapaino on kaikkein tärkeintä." käytökseen
"Tavallisesti rauhallinen ja tasapainoinen, mutta kiihottuu hetkessä riistaeläimen nähdessään. Venäjänvinttikoiralla on terävä huomiokyky ja se pystyy näkemään kauas. Reaktiot ovat kiihkeitä."Kyseinen koira sattuu myös olemaan vanhempieni koira. Äitini omistama, isäni luona asuva. Oikeasti tuo virallinen nimi on hieman jotain samaa mitä "Batman" nimi on "Bruce Waynelle". Virallinen nimi on vähemmän aito kuin se kutsumanimi "Bella", joka taas ei ole edes johdettu tuosta virallisesta rekisterinimestä. Oikeasti sen pitäisi näyttää kuvissakin tältä

Tämä huomautus on tärkeää, koska jostain syystä maailmassa on
koiranomistajia ja koiran
omistajia. Edellisille kyseessä on lemmikki ja jälkimmäiset puunaavat ja puleeraavat koiransa tietynlaiseksi, ja eläimen rotuominaisuudet ovat tärkeitä, eivät koiran ominaisuudet.
Toki tässä on järkeä sen verran että rakenteen suhteen perimään ymmärtää jokainen. Ja luonnekin periytyy enemmän kuin moni haluaa myöntää. Kuitenkin tässä sotketaan helposti korrelaatio ja kausaatio. Sen sijaan että koira edustaa rotupiirteitä, sen rotupiirteiden mukaisuudesta tehdään tärkein asia. Sitä korostetaan, sitä tavoitellaan ja sen varaan koiran omistaminen sidotaan.
Näin tehdään koska vain rotuominaisuudet täyttävän koiran kautta omistaja saa kunniaa omistamastaan koirasta. Tällöin koiran ominaisuudet ikään kuin kertovat jotain omistajastaan. Ja valitettavasti ne kertovatkin.
Kirjoittajasta puudeli ei ole puudeli ilman raketinheitintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!