Lakonisen oloisesta kuvauksesta ei voi muuta kuin päätyä Kaurismäen elokuviin. Niissähän on samantyylinen karu tunnelma. Tästä päästään tuoreesti "Voima 6/2011"-lehteen, jossa häntä haastateltiin. Kaurismäeltä kysellään syytä sille, miksi hänen elokuvissaan tupakoidaan paljon. Vastaus on seuraava.
Helpoin tapa näyttää viisaalta onkin vaieta, ja ainakin elokuvissa vaieta tupakoiden.
Rauhallinen tunnelma voi tietysti tuntua nykyaikana omituiselta ja jopa luksukselta. Tämä korostui kun katsoin viime yönä Neil Harwickin haastattelua ohjelmassa "Tankista Reinikaiseen - Tankki täyteen halvalla". Aiheena oli hänen kauan kauan sitten tekemänsä sarja "Tankki täyteen", joka toistuu ties monetta kertaa uusintana. TV2 hekumoi vanhalla tuotoksellaan ja nostalgioi siinä että ohjelmisto ei selvästi seuraa aikaansa. Mutta Harwick onkin tarinankertojana jotain, joka on peräisin nuotiotulilta, mutta jolle toivoisi TV -tilaa nykyaikanakin.
Hardwick ja sarjan elossa olevat näyttelijät kertoivat esimerkiksi käsikirjoituksen tarkkuudesta ja harjoittelemisesta. Tämä pistettiin useassa otteessa rinnakkain sen kanssa, että nykyisin täytyy tehdä nopeammassa tahdissa. Kontrasti vanhan ja uuden välillä oli ennen kaikkea kiireessä. Nopeus kun säästää aikaa. Näin käsikirjoituksen viilaaminen muuttuu helposti viime hetken sähellykseksi ja harjoittelu jää vähäiseksi. Myös rytmiikka oli muuttunut. Hardwick kuvaakin "Tankki täyteen" -sarjan tarinankehittämistä ja tahtia hyvin rauhalliseksi ja hitaaksi. Se ei ole sarjatulikomiikkaa kuten nykyään on tapana - sarjassa toki on vitsailua sarjatulena hieman nykymalliin käyttävä hahmo Artturi Sakari Reinikainen, mutta tässäkään ei olla ihan nykytahdissa. Nykyisin vitsejä ei kypsytellä samalla tavalla, koska siihen kypsyttelyyn saa sopimaan monta näppärää onelineriä.
Hardwick kuvasi tekemistensä vähenemistä siten että televisiomaailma muuttui mutta hän ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!