keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pieni ajatus : Sata vuotta jäljessä.

"Helsingin Sanomissa" eri alojen professorit ja muut mestarit surivat sitä että luonnontieteiden opettamisessa käytetyt kirjat ovat ajassaan jäljessä. Kokonaiskuvaa ei tule. Ja esimerkiksi koulukirjoissa ei ole oikein kunnolla opetettu evoluutiotakaan. Nyt toivotaankin muutosta, että kirjoista saadaan parempia ja että ihmiset oppisivat paremmin luonnontieteitä.

Samaan aikaan Forssalaiset vanhemmat ovat huolissaan (haluamme vain herättää keskustelua -kortilla) siitä että 5. luokan kirjoissa opetetaan ihmisen anatomiaa ja kerrotaan miten lapset syntyvät. Tätä aihetta ei pidetä noin nuorille lapsille sopivana, ja vanhemmat toivovatkin että lasten annettaisiin olla lapsia. Aihetta pidetään provosoivana ja järkyttävänä ja liian tarkkana.

Virallinen opetussuunnitelma on tietysti erimielinen. Mutta se nyt kannattaa sellaista törkeyttä että esimerkiksi historiassakin kerrotaan sodista ja ihmisten massatappamisesta, joka voi taatusti järkyttää monia.
Kirjoittaja kuuli ihmisen syntymistavasta ekaluokalla nurkan takana, toki kummallisessa ja vääristyneessä muodossa, mutta kuitenkin. Viidesluokkalaisena hän oli jo kuullut valtavan lauman hyvin irvokkaita vitsejä sekä lapsien että aikuisten suusta. Ja ymmärtänyt niiden sisällön. Ja oli siinä vaiheessa muutenkin varsin pesunkestävä runkkari, vaikka olikin tuon ikäisenä kakarana niitä "fyysisesti erityisen hitaasti kypsyviä ja muutenkin ujoja".

1 kommentti:

  1. Aikuisten kyky käsittää lastensa kasvua on aina häkellyttävästi jäljessä todellisuudesta. Vastahan ne vaipoissa vielä oli!

    Ja sen forssalaisäidin lapset niin saa turpaan koulussa. Kiitokset äidille.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!