Monsterit

Kauhuelokuvat vaativat taakseen jonkinlaisen katastrofin. Tätä kautta ne ovat konfliktissaselviämiselokuvia. Usein peloksi riittää se, että hahmot johon samastumme ovat ihmisiä eivätkä näitä hirviöitä. Ja tuntuu inhottavalta samastua siihen jota saalistetaan.
1: Tällä ajatuksella leikitelläänkin mukavasti alkuperäisessä "Olen Legendassa". Siinä lopulta paljastuu että sankari onkin esiintynyt vastapuolelle pahana - ja itse asiassa tämä huomio oli se syy siihen koko teoksen nimeen. (Will Smithin tähdittämässä elokuvassa "I am Legendissä" tämä idea vesitettiin, älä etsi tätä sieltä!)

Niissä on kuitenkin myös enemmän. Niissä hirviöt itse asiassa helposti edustavat jonkinlaista ihmiskuvaa. Ja tämä ei ole kovin positiivista.

Esimerkiksi zombieiden kohdalla mukana on - paitsi kuolemanpelkoa ja sitä että "tuttu, normaali ja turvallinen" muuttuu "tuntemattomaksi uhaksi" - myös negatiivinen ihmiskuva. Zombien takana on itse asiassa perinteinen sivistyskuva, jossa alhainen ihminen on eläimellinen ja sivistys on tämän eläimellisyyden kieltämistä ja että ainut tapa jolla ihminen voi kohota merkitykselliseksi on taistella alhaista eläintään vastaan. Zombiet ovat eläimellisiä ilman siitä vapautumista, ne ovat ihmisiä ilman kulttuuria ja sivistystä.

Kuvaa on varmasti auttanut rakentamaan näkemys perisynnistä, jonka mukaan ihmiset ovat turmeltuneita ja vaativat Jumalallista pelastusta voidakseen mitenkään nousta syntisyyden mahdottomasta turmeluksesta. Tätä pelkoa voi tietysti todentaa sekin, mitä esimerkiksi Hannu Lauerma on kuvannut aggressiivisuudesta ; Ihmisten mielikuvissa esiintyy paljon aggressiota joka ei ilmene toiminnallisesti. Tämä helpottaa kuvaa siitä että jokin pitää kurissa sitä "todellista itseä".

Mutta kenties tässä tapauksessa erilaisia selityksiä tärkeämpää on kuitenkin se, että kuva on. Sillä symbolista saadaan tarinankerronnan elementti. Näin zombie -elokuviin saadaan viesti, sanoma - tai ainakin "opetus". (Tuo saduista tuttu, pinnallisin sanoma joka on lähinnä indoktrinoiva statement. Mutta sekin kuitenkin sentään tekee tarinasta enemmän kuin sarjan kohtauksia.)

Kun zombiekuva on tuo, murisevat haudoista palanneet aivojensyöjämme onkin elokuvissa esitetty monenlaisina. Aivoton massa on helppo esittää vaikkapa natsistrippareina. Ja vakavasti otettavammin niitä on käytetty symbolisoimaan esimerkiksi kommunistisen aivopesun manipuloimina hahmoina. Ja kapitalistisen pinnallisen maailman edustajina, jotka vaeltavat pinnallisten vaistojen varassa etsien jotain millä tyydyttää lähinnä alhaiset vaistonsa. Ja tämä on pelottavaa vain jos tämä esitetty kuva herättää meissä ajatuksia siitä että jos meidän omakin elämämme on samantapaista "pinnallista roskaa".

Eli kun ihminen kohtaa hahmon joka muuttuu mielettämäksi mutisevaksi saalistajaksi, on mukana kenties aimo annos siitä epäilyksestä joka tulee mieleemme kun katsomme itseämme peilistä. Tai vähintään tämä kuvaa pelkojamme muita ihmisiä kohtaan. Monihan meistä kokee olevansa jotenkin jotain muuta kuin sitä kapitalistista pinnallista massaa, johon taas enemmistö koetaan kuuluvaksi.

Zombieissa on mukana nykyisin myös varoitus "seura tekee kaltaisekseen" -kontaminaatiosta. Tämä on tietysti tuttua, olipa kyseessä sitten uskonnolliset kristofasistiset piirit varomassa Jumalasta etäännyttävää sekularismia joka ajaa hedonistiseksi ganjahipiksi. Tai ganjahippikommunistiäiti pelkäämässä kapitalismin ahneuttavia vaikutuksia ja pelkää että tämän seurauksena ihmiskulma ohitetaan ja siirrytään uskonnolliseksi kristofasistiksi palvomaan hengetöntä ja sielutonta instituutiota. (Stereotyyppiset ääripäät oli pakko ottaa peilivaikutuksen aikaansaamiseksi, joka taas tarvittiin jotta saataisiin tehtyä huono vitsi.)