Tänään kävin harjoittelemassa miekkailua. Kesä, helteet sekä arkipäivä olivat rajoittaneet kävijöitä, paikalla oli vain muutama veikko. Tämä ei ole sinässään mitään ihmeellistä. Harjoittelu oli vain lähempänä yksityistunteja kuin normaalia harjoittelua.
Näissä harjoituksissa sitä kuitenkin näki jotain, mitä on matkan varrella tullut saavutettua. Ensinnäkin pääsin ensimmästä kertaa venytettyä itseni sujuvasti niin että saan sormet lattiaan ilman että jalat ovat yhtään koukussa. Tämä ei ole monille hirvittävän iso saavutus. Kuitenkin minulla on suhteettoman pitkät raajat ja hyvin tiukat jänteet (johtuen juuri siitä että minulla on kammottavan pitkät jalat). Itse asiassa yläasteella minulle pistettiin pakkovenyttelyä jotta minusta ei olisu tullut "kippurajalkaa" joka marssii elämänsä läpi kuin Mordorin örkki. Eräänä vuonna tein venyttelymaratonia vuoden verran ja sen ansiosta sain jalat venymään sen verran, että sain jalan nousemaan vyötärön tasolle sivuttain tai eteenpäin. (Ja tämä ei tavallisesti vaadi erityistä panostusta. Mutta minulla onkin kauheat rimpulajalat. Olen oikeasti itseäni lyhyempi mies)
Toisaalta minulla oli vaikeuksia saada tiettyjä miekanpitoharjoituksia tehtyä ollenkaan. Olin ollut viikon verran lomalla ja kuluttanut aikaani hyödyllisesti maaten lattialla ja lukien/pelaten "PlayStationilla" pari peliä läpi. Viikko ei ollut rasittanut lihasvoimaa itsessään. En vain pystynyt olemaan niissä asennoissa. Hartiat saatiin kuntoon melko nopeasti perusharjoitteilla. Aloittaessani tämänlainen jännitys oli pysyvää, rentous oli poikkeus. Nyt se on erityinen poikkeus johon erityisesti kiinnittää huomiota. ; Tähän liittyen olen esimerkiksi viimeisen vuoden aikana kasvanut mittaa muutamia senttimetrejä, koska olen tehnyt ryhtiharjoitteita.
Jos menisin kertomaan tämänlaisista asioista ihmisille, he voisivat oikeasti pitää sitä ikävytyttävänä. Tämänlaatuiset saavutukset eivät ole kovin relevantteja tai kiintoisia. Jos tämän jälkeen alkaisin mainostamaan em. laitosta, niin ajattelisivat minut jonain kaupparatsuna joka keksii ihmeellisen paranemiskertomuksen tehdäkseen myyntiprojektista hyvän. Näin kävisi siitä huolimatta että olisin vain iloinen tälläisistä pienistä saavutuksista ja kokisin "kohentavani ihmisten elämänlaatua", ohjeitaisin mainostamisen sijaan. Reagointi on ymmärrettävä. Kun uskonnolliset piirit tajuaisivat tämän, olisi maailmassa paljon vähemmän julistavaa työtä. Sillä ihmiset ymmärtäisivät että asia täytyisi hoitaa jotenkin muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!