Olen ollut huomaavinani, että perinteinen jaottelu jossa arjesta irtaudutaan on vähenemässä. Luterilaisen kirkkomme "Arki@Pyhä" esimerkiksi näyttää että Pyhyys on palvelin jolla arki pyörii. Sama on näkynyt muutenkin yhteiskunnassamme. Esimerkiksi Pasi Heikuran "Samoilla linjoilla" kertoo latteudeksi määritetystä "Arki" -sanasta että se on "Normaalin elämän ylevöittämisklisee. 1990 -luvun lopulla työelämän haasteista tuli niin kiinnostavia, että aikaa ei enää riittänyt normaalin elämän (perheen, kodin, ystävien ja harrastusten) viettämiselle. Tällöin naistenlehtien sivuille ilmestyivät ensimmäiset "arkea" käsittelevät artikkelit. Vanha tylsä ja uuvuttava "arki" muuttui "hyväksi arjeksi", pullantuoksuiseksi elämäksi, jossa on epämiellyttäviä asioita juuri sen verran että "arjessa on elämän maku". Termin käyttäjän kuulijat ymmärtävät, että vaikka puhuja on korvaamaton ihminen työpaikallaan, hän arvostaisi enemmän puuhailua kotona perheensä kanssa." Heikuran teemana on se, että yhteiskunnan suorituskeskeisyys on ajanut arjen nurkkaan. Tylsälle ja ikävälle ei jää tilaa. Kenties tätä tylsää ja ikävää tulee jopa kaivatuksi.
Soveltaakseni tämän teologissävytteisiin alkusanoihini voisi sanoa että hektisyys tiivistää pakosti "Pyhän" "arkeen". Muuten hektinen arki veisi ajan niin että Pyhälle ei jäisi enää mitään. Ei ole yksinkertaisesti tilaa eriyttää Pyhää erikseen. Joten vaihtoehtona on vain Pyhän lakkaaminen tai sitten arjen ja Pyhän yhteensovittaminen.
En usko että moni on asiasta hirveän erimielinen. Tämä näkyy myös lomailussa. Työpaikassanikin ihmeteltiin kuinka en ollut suunnitellut mitään lomasuunnitelmia. Että en ole varannut ulkomaanmatkaa, ole menossa mökille jossa minulla olisi remonttisuunnitelma. Tai jotain muuta jossa loma muuttuisi määritelmäksi "ennalta organisoitu ja suunniteltu toimenpidesarja, joka huipentuu tavoitteellisiin askareisiin joiden tarkoituksena on saada aikaan tiettyjä asioita tietyssä aikataulussa." Ajattelin että hitot tämänlaisista lomista. Siksipä minulla ei mitään lomaa olekaan. Esimerkiksi Juhannuksena olen töissä. Kaikki, niin isot pomot, kuin työläisetkin ovat kotona. Sen sijaan työpaikan avaimet, tilat ja kahvinkeitin ovat valtakuntaani.
Jos loma on työtä, voin saman tien saada siitä palkkaa ; Ni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!