"Suomen Gallup Oy ilmoitti eilen irtisanovansa kaikki paitsi yhden haastattelijansa, joka tästä lähtien hoitaa yhtiön kaikki mielipidetiedustelut." ... "Uudistuksen idea on siinä, että haastattelijamme haastattelee kutakin tutkimusta varten vain yhtä ihmistä, mutta se ihminen on näyttelijä, jota pyydämme eläytymään tuhannen sattumanvaraisesti valitun ihmisen rooliin." ... "Tältä näyttelijältä siis kysytään nämä kysymykset tuhanteen kertaan. ja joka kerta hän vastaa kuin eri ihminen"(Alivaltiosihteerit, "Virallisten vuorten gorillat", "Yhden miehen gallup")
Ylläolevat lainaukset Alivaltiosihteereitä ovat tietysti humoristinen sketsi. Kuitenkin siinä oleva ajatus, jossa yhden ihmisen samastuminen antaa ymmärrystä asioihin ei ole pelkästään vitsistä repäistä. ~ Tämänlainen "yhden kokoinen otos" voi tuntua naurettavalta, mutta itse asiassa sen tapaiseen törmää hyvinkin paljon. Kyseessä on postmodernismi, jossa "huono ääripää" on juurikin "gallup yhdellä otoksella". Loput korvataan sillä että tutkija kokee samastuvansa johonkin tilanteeseen ja soveltaa ennakkokäsityksiään ja ennakkoluulojaan -joita hän vain kutsuu nimellä "ymmärtäminen"- siihen aiheeseen mikä hänellä on käsillä.
Timo Hännikäinen teemoitti juuri tätä aihetta. Hän kuvasi postmodernismia "sivistyneeksi hölynpölyksi" viitaten Sokalin ja Brickmontin "Fashionable nonsenseen". Hän viittasi tässä esimerkiksi Sokalin kepposeen, jossa vitsi kävi tutkimuksesta. Sokalhan kirjoitti esimerkiksi miten gravitaatio on hölynpölyä. Hännikäiseltä oli oivallus laittaa alkuun sarjakuva, jossa toisen niskan päällä seisominen voidaan oikeuttaa. Postmodernismi antaa loputtomia näkökulmia, joten on yhtä perusteltua sanoa että maassa makoileva yrittää kampittaa toisen niskallaan. On vain tulkintoja eikä mitään objektiivista.
Esiin tuli myös se, miten esimerkiksi suhteellisuusteoriaa käytetään subjektiivisuuden todistamiseksi aivan väärin. Hännikäinen oli opponenttina ollessaan joutunut erikoiseen tilanteeseen : "Tekijä kirjoitti, että se, kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko maata, riippuu vain siitä, mihin koordinaatiston keskipiste sijoitetaan. Jos keskipiste on maassa, kiertolainen on aurinko. Sanoin opponointitilaisuudessa, että koordinaatisto on vain geometrinen järjestelmä alueen kuvaamiseen, eikä sen keskipistettä muuttamalla saa kumottua gravitaatiolakeja. Opponoitava vaikutti hyvin hämmästyneeltä tästä tiedosta." Syynä on se, että "kiertäminen" luonnollisen kielen lause, kun taas fysiikan teoria on muotoiltu matemaattisina yhtälöinä. Näiden kahden tason sekoittaminen johtaa joskus ajatuksia harhaan. Koordinaatiston vaihto ei muuta itse liikettä, vaan perspektiivin. ; On toki totta, että suhteellisuusteorioiden kautta voidaan määrittää maa paikallaan pysyväksi kiintopisteeksi, ja toisessa laskelmassa aurinko. Molemmissa tapauksissa pyöritetään kuitenkin samaa suhteellisuusteorioiden kaavoja. Kaavat eivät muutu perspektinvaihdossa mihinkään.
1: Tätä voi verrata kanaan joka ylittää tietä. Joko kana menee tien yli tai tie alittaa kanan, riippuen siitä kumpi määritellään koordinaatistossa paikallaanolevaksi. Kuitenkin jos kana on paikallaan on tien liikuttava - ja peräti tietyllä tavalla. Ja jos tie on paikallaan, kanan on liikuttava samalla tavalla. Sillä tien ja kanan suhde toisiinsa on kuitenkin matemaattisesti samanlainen.
Tämä johtaakin miettimään siihen, miten tiedemiehet tuntuvat rikkovan arkijärkeä vastaan kahta linjaa. On fakki -idiootteja ja niitä jotka ovat liiankin saivartelevia ja mielikuvituksellisia. Luonnontieteilijät ovat "metodisteja", joilla ei voi sanoa mitä tahansa vaan asiat on testattava metodeilla. Postmodernissa humanismissa taas lähinnä mielikuvituksen rajat ovat aina läsnä. Tätä aihetta on mietitty melko paljon. Esimerkiksi "Medical Hypothesesissa" aiheesta kirjoitettiin pitkästi.
1: Yhtenä syynä on se, että älykkäät ihmiset eivät noudata arkijärkeä, vaan ryhtyvät käyttämään loogista päättelysysteemiä siellä missä moni muu vain "seuraa mukana". Eli jos älykkyys on hallussa, siihen turvautuminen on helpompaa ja sitä tehdään useammin. Tavalliset ihmiset tuppaavat seuraamaan ympäristönsä sosiaalisia sävyjä hyvinkin voimakkaasti. Näin järkeily voi johtaa tiukkaan metodinseuraamiseen tai sitten mielikuvituksellisen käyttöön sielläkin missä niitä ei normaalisti tavata. Tämä johtaa "erilaisiin ajatuksiin".
2: Samalla havaitaan kuitenkin se, että avoimuuden ja älykkyyden tuottama poikkeuksellisuus muistuttaa joiltain piirteiltään paljonkin tiettyyn ideaan jumiutumista. Kuitenkin älykkyyttä ja avoimuutta kuvaa uutuudentavoittelu jossa ideoita ei oteta liian vakavasti ; Mielipiteet muuttuvat tiheäänkin, kun taas muuten jumiudutaan omaan maailmankuvaan ja sen todistamiseen keskitytään hyvinkin mielikuvituksellisin keinoin.
Kaiken kaikkiaan tilanteen voi tiivistää siten miten asian selitin "bussissa humanistille". Postmodernismi on leikkiä, joka otetaan liian vakavasti. Humanistin mukaan postmodernismi on leikkiä, joka tulee ottaa vakavasti. Tosin hänestäkin moni postmodernisti fiksoituu liikaa egoonsa ja muuttuu tämän vuoksi piilofakki -idiootiksi. He ajattelevat olevansa avomielisiä koska ovat postmodernisteja, eivätkä siis luonnontieteilijöitä. Ymmärrys, näkemys ja viisaus on heillä kuitenkin ennakkoluuloissaan aivan yhtä lokeroivia kuin mikä tahansa muukin objektivisointi. Se, että jotakuta tuomitsee vaikkapa termillä "naturalisti" onkin objektisointi, luokitelma johon yritetään kahlita kokonainen elävä ihminen mielipiteineen ja tunnemaailmoineen. Ja näin saadaa jokin konsepti joka koetaan vangitun määritteeseen ja jota sitten hallitaan ja kontrolloidaan selittämällä esimerkiksi siitä että "naturalistit ovat julmia, tunteettomia, kylmiä, eikä niillä etiikkaakaan ole".
Postmodernismin idea voidaankin tiivsitää siihen että oikeataan maailmassa ei ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin niitä yhden miehen galluppeja. Ja tämä pätee, olitpa sitten humanisti tai naturalisti.
Kirjoittaja ei ole fakki-idiootti. Eikä pelkkä idioottikaan. Hän on fucking idiootti. Kuvassa sen sijaan on, toivon mukaan, fakki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!