Hurts -yhtyeen "Wonderful life" tuntui ensikuuntelemalta aivan kauhealta kappaleelta. Onhan siinä pinnallisen optimistiset sanat ja jumputtava rytmi. Kappele kertoo rakkaustarinasta jossa rakastetaan epätäydellistä miestä. Tätä sitten tsempataan. Kertosäkeessä toistetaan että "Don't let go - Never give up - It's such a wonderful life." Teemassa on tätä kautta jotain hyvin vallitsevaa. Yleisoptimismiin luotetaan kuin Jumalaan.
❦ ~ On kuin teologiasta tuttu epätäydellisyyden ja oman syntisyyden hyväksyminen ja usko parannuksen mahdollisuuteen olisi vallannut valtavan osan yhteiskuntamme arvonäkemyksistä, vaikka se onkin periaatteessa sekularisoitunut vahvasti.
Kappaleen sisältö aukeaa kuitenkin, ei suoraan lyriikoita lukemalla, vaan laittamalla se musiikin yhteyteen.
Kappale on nimittäin rytmisyydestään huolimatta vaisu. Tämä rakentaa kontrastin, jonka mukaan voidaankin nähdä miten kappale on ironinen. Sanat tarkoittavat juuri päinvastaista kuin pintakatsomalla voisi luulla. Tämä on tietysti melko yleistä. (Kuitenkin ironian havaitseminen voi olla vaikeaa.) Tämä lannistunut henki korostuu kappaleen virallisessa musiikkivideossa, jossa on muun muassa veteen hukkuvilta vaikuttavia hahmoja. Kenties elämä ei olekaan niin hienoa.
Kappale pistää miettimään sitä että katastrofin henki on ilmassa eikä onnistumisesta ole takeita. Kenties tsemppaaja peräti elää aivan erilaisessa todellisuudessa eikä ymmärrä lannistuneen tilannetta.
Tämä ei toki auttanut pitämään kappaleesta, mutta sentään jotain tolkkua siitä sai tämän jälkeen irti. Kappale ei ehkä ole hyvä, mutta sen asenneilmapiiri oli sentään ironinen ja realistinen, eli siinä oli jotain hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!