Maailmanloppuahan selitettiin nimen omaan Raamatun avulla. Hyvin moni kristitty kannattaa ylöstempausta - jossa oikeauskovaiset otetaan taivaaseen ennen maan päälle tulevia tuskan aikoja jotka päättyvät maanpäälliseen totaaliseen tuhoon - ja tämä ennustus oli sidottu juuri tähän ylöstempausteologiaan.
Iltalehti kertoi, miten maailmanlopun tapahtumattomuuteen on valmistauduttu ympäri maailman. "... auttavia puhelimia on perustettu niille uskovaisille, jotka masentuvat tavallisen elämän jatkumisesta." Tämä ei toki ihmetytä, koska Iltalehti kertoo reaktioiden voimakkuudesta seuraavaa: "... seuraajat olivat myyneet kotinsa, jättäneet työnsä ja lahjoittaneet omaisuutensa maailmanlopun alla." Masentumisilmiö ei ihmetytä, onhan maailmanlopun koittamattomuus maailmankuvaa uhkaava erehdys, joka johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Maallisen omaisuuden menettäminenkin ahdistaa. Ahdistusta tietysti aikaansaa myös se, että moni tappoi lemmikkieläimensä tai teki itsemurhan ennen "h-hetkeä" / "d-daytä".
Yllä olevat korostavat tietysti sitä helppoa mielikuvaa jonka mukaan maailmantuho olisi negatiivinen asia. Jotain joka on hyvin pessimistinen skenaario. Mutta maailmanloppu nähdään myös positiivisena ja optimistisena skenaariona.
Onkin hyvin mielenkiintoista tarkastella maailmanloppuun ja ylöstempaukseen liittyvää optimismia. Maailmanloppu tuhoineen edustaa uskovaisille nimen omaan toivoa. Totaalinen tuho on se, jolla he herkuttelevat ja jota he pitävät oleellisen ihanana odotettavana asiana. He eivät toki nauti kärsimyksestä itsessään, vaan tuhoon ja kuolemaan liittyvät odotukset on vain liitetty muihin asioihin, kuten pelastukseen. Ja koska Jumala ei voi olla paha, ei tämä maailmanloppukaan voi sellainen olla ; Näin uskovaisille rakentuu montaa kautta ambivalentti ja hieman epäterve suhtautuminen tuhoon ja kärsimykseen.
Asiaa ei tietysti auta ressentiment, kaunaisuus. Uskovaiset kokevat kiusaamisena sen, että heidän innokkaaseen julistukseensa suhtaudutaan mitenkään muuten kuin hyväksyen. Ignoraatio kertoo arvovääristymästä joka ahdistaa, puhumattakaan närkästyneestä, kärkkäästä ja kriittisestä lausumista jotka ovat sitten jo kovempi pettymyksen lähde. Ihmisille ei käy mitenkään näiden lausuntojen jälkeen, joten julistajalle syntyy helposti nautiskeleva mielikuva siitä miten kaikki häntä kiusanneet joutuvat kohtaamaan sanojensa ja tekojensa seuraukset.
Tämä optimismi tarkoittaa sitä että maailmanloppuun liittyy paitsi pelkoa myös innokasta odotusta. Ja tätä kautta näihin ennustuksiin liittyy myös annos toivoa. Toiveajattelu on se moottori, jolla maailmanlopun ennustukset otetaan vakavasti. Itse olen pessimistisempi ; Haluan varmistella. Näin ylöstempausteologia on kannaltani kätevä, koska lupaan kääntyä aktiiviseksi kristityksi heti kun se tapahtuu.
Sillä haluan perusteita ennen kuin toivottavuutta. Olen mielummin varmemmin oikeassa, kuin leikin kuvitelmatasoisia "voi olla" -skenaarioita ja valitsen sen, jossa lopputulos on itselle helpoin ja miellyttävin. Ja sitäpaitsi maailmanlopun ennustuksia on - ahkerasta rakentamisinnosta huolimatta tai peräti sen vuoksi- mennyt aikojen saatossa pieleen useammin kuin onnistunut. Näin skeptisyys ennusteisiin tarjoaa mahdollisuudet
Kirjoittaja heräsi maailmanlopun jälkeiseen ensimmäiseen maanantaiaamuun ja meni töihin. Tämä herätti tietysti mietteitä siitä, että entä jos maailmanloppu todella tapahtui. Silloin tämä olisi jonkinlainen tuonpuoleinen tai virtuaalinen todellisuus. Internetissä pyörivät uskovaisten tekstit, joten olen samassa todellisuudessa heidän kanssaan näkemässä heidän lausuntojaan. Siksi tämän paikan jossa elän täytyy olla Helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!