sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kuolevaisuuden delegoijat

Kuolema ja sairaus on yhteiskunnassa kätkettyä, se esiintyy kaikesta hankalasta riisuttuna ideaalina. Ja sitten on tietysti goottikulttuuri, jossa "kuolema kiehtoo", mutta sellaisella jännittävällä ideaalitasolla, jossa tärkeää on esteettinen ulottuvuus ; Se, minkänäköinen tumman vaatteiston ympärille saadaan suunniteltua. Näin kuolema on kaikenkattavana, mutta se esiintyy silti lähinnä mielikuvana. Näin esimerkiksi omaa kuolemista ei oikeastaan käsitellä.

Tämä ei tietysti koske kaikkia. Sillä itse asiassa voidaan sanoa että kuoleman tuottamat jäljet siivotaan silmistä siten että kuoleman kohtaaminen tiivistyy. Tietyt ihmiset, kuten vaikkapa kuolemansairaiden kanssa työskentelevät, kohtaavat asian päivittäisessä elämässään, rutiininomaisesti. Sellaista välitasoa ei oikein tunnu olevan.Eipä ihme, että esimerkiksi Lääkäriliiton mukaan että kuolemaan liittyvässä viestinnässä on vaikeuksia. ; Lääkärien ja omaisten maailmat eivät kohtaa. "Luonnollinen kuolema kotona alkaa olla harvinainen. Kuolema on institutionalisoitu, viety pois kotoa." ... "Ihmisten on vaikea ymmärtää, että elämällä on määrä, se ei ole loputon." Pintatasolla kuolevaisuus on luonnontieteellinen fakta, mutta lääketieteeseen luotetaan niin että jollain tasolla ikuisen maanpäällisen elämän toteutumiseen luotetaan niin paljon että jokainen kuolema on ikään kuin yllätys ja lääketieteen harjoittajien epäonnistuminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!