Exploration vs. exploitation

"There is tradeoff between exploration and exploitation."
(John Holland)

Tutkimisen ja soveltamisen välillä on vaikea jännite ; Tutkiminen on jotain, joka varmistelee. Soveltaminen on sitä, että jokin asia pistetään käytäntöön.
1: Jos sovellukseen mennään liian äkkiä, teemme helposti hätiköityjä päätelmiä
2: Jos tutkitaan ja varmistellaan jotta saadaan lopullinen, varma ja riskitön tulos, emme koskaan pääse tekemään mitään.

Siksi haasteena onkin löytää jonkinlainen kompromissi näiden välillä. Tämä on erityisen konkreettinen etenkin lääketieteessä ja muissa vastaavissa tieteissä, joissa soveltaminen on olennainen osa kyseisen oppialan oikeutusta. Moni ala tekee tutkimista abstraktimman oppimisen - ja joskus tuntuu että tutkimusta pelkän tutkimisen vuoksi - jolloin niiden kohdalla asiat eivät ole yhtä konkreettisesti läsnä tai tärkeitä.

Kuitenkin jos tavoitteena on oppiminen, on tässä tavallaan jokin jota kohden voidaan olla "sovelluksessa". - Ja tältä kannalta teoreettisinkin tieteellinen tutkimus pitää sisällään tämän ongelman.

Tieteenfilosofiassa onkin tärkeää hakea kompromissia paradigman vaihdon ja paradigman pitämisen kanssa. Voidaan sanoa, että jos paradigmaa ei vaihdeta ollenkaan, ollaan hieman kuten niitä uhkapelaajia jotka voittavat jollain pelikoneella aluksi ja jämähtävät sitten siihen eivätkä näytä tajuavan, että tämä "voittoja antava kone" onkin itse asiassa jotain joka iskee lovea kukkaroon. Vaihtoehtona on tietysti se, että ollaan liian tuulihattuja, jolloin teoriaa vaihdetaan ensimmäisen ongelman kohdatessa. Siksi anomalioihin ja ad hoc -selityksiin suhtautuminen onkin tieteenfilosofiassa kaksijakoista. Ne ovat ikään kuin välttämätön pakko.

Sama on yksilöiden oppimisessakin.
1: Assimilaatio on pitäytymistä jo olemassaolevassa, muutosvastarintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että omaa ennakkokäsitystä haittaavat asiat kielletään irrelevantteina. Tätä tarvitaan jotta voidaan pitää ylipäätään mitään näkemystä maailmasta. Mutta sen liioittelu johtaa taikauskoiselta tai pakkomielteiseltä näyttävään suhtautumiseen, jossa mikään tilanne ei enää uhkaa omaa näkemystä. Omaa juttua kannatetaan tosiasioista huolimatta ja sitä pidetään tosiasiana vaikka asian ei pitäisi olla niin.
2: Akkomodaatiossa oma näkemys vaihdetaan. Korjaus on tärkeää, koska muuten sitä juututaan ensimmäiseen mieleen tulevaan asiaan ja sitten vain kuluttaisimme aikaa "todellisuuden kieltämiseen". Akkomodaatio on keino päästä virheistä eroon, ilman sitä edistys ei ole mahdollitsa. Kuitenkin liian löyhä asiasta toiseen vaihtaminen johtaa hyvinkin perusteltujen näkemysten hylkäämiseen. Näin muutoksessa on konstruktiivisen puolen lisäksi destruktiivinen puoli.

Tämänlaiset mietteet pistävät hakemaan tieteenfilosofialle määritelmää sitä kautta, että se onkin ikään kun yksilön oppimista joka on institutionaalistettu. ~ Tai jos tässä projektissa ei onnistuta, niin sitten vähintään institutionalisoitua opiskelua.