Ilmiö ei ole järjestäytynyt eikä sillä ole perinteistä valtahierarkiaa, vaan pikemminkin tavoite jota sitten tavoitellaan hieman eri perspektiiveistä. Siis hieman kuten hikipedia, paitsi että hikipediassa on organisoitu valtahierarkia jossa toiset lähestymistavat ja perspektiivit ovat parempia kuin toiset. (Mutta varmaan selviää mitä ajan takaa.)
Jaan anonyymie kanssa tiettyjä mielipiteitä ; Sen parissa pyörivä "Project Chanology" vastustaa skientologiaa. - Ei ole vaikeaa nähdä, miksi aivopesun menetelmiä käyttävän rahastuskultin kritisoiminen ja vastustaminen on mielestäni hyvä asia.
Tämä pelko ja riski toimii myös selityksenä ja oikeutuksena anonyymien kasvottomuuteen viittaavan nimeen ja sen nimettömänä toimivaan perusluonteeseen. Anonyymit vihjaa että salailua tarvitaan koska skientologian vastustajille ei ole aina käynyt kovin hyvin. Suojaa haetaan viittaamalla takana olevaan nimettömään massaan, jonka koko on suuri. "We are Legion."
En usko että tämä on koko totuus - vaikka siinä onkin paljon totuutta. Keinoina on ollut sitten jotain, sellaista jota en pidä kovin toimivana. Esimerkiksi tietomurrot ja häiriköinti ovat kuuluneet repertuaariin. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä tarkoitus pyhittää keinot vain hieman lievemmissä tapauksissa. Hakkerointi ja jekkuilu liittää anonyymit "piraattipuolueen" kaltaiseen asenneilmapiiriin. Toki on vaikeaa sanoa, miten hyvin nämä tapaukset kuvaavat koko ilmiötä, mutta on turvallista sanoa että anonyymeissä on suuntauksia jotka tukevat tätä.
Kasvottomuutta voidaan perustella nimettömyyden tuomasta suojasta joka oikeutetaan pelolla, vainolla ja siitä että mielipiteenvapauden tulee kestää. Että siitä että tehdään jekkuja joista ei haluta kantaa vastuuta eikä haluta tukea tekoja omalla naamalla koska niissä on hieman jotain kyseenalaista. Tässä mielessä tämä ei eroa kovin olennaisesti kaikesta muusta anonyymiydestä. Tämä anonyymiyden puolustus ja ongelma voidaan nähdä jopa demokratiassa. Esko Valtaojahan on viime aikoina saanut näkyvyyttä siinä että hän esitti lausuntoja joiden mukaan demokratian pitäisi erota relativismista. Hän korostaa mielipiteen perustelua. Vastapuoli voi perustella laatikon piilossa tehtyä ääntä jonain jolla varmistetaan että kukaan ei voi esimerkiksi ase ohimolla pakottaa tiettyä ääntä ja vahtia että käskyä totellaan. Tämä tietysti estää väärinkäyttöjä.
Aktivismin lisäksi anonyymit ovat aikaansaaneet jotain totaalisen pahaa; Se on synnyttänyt LOLCAT -meemin. Tämä idea oli itse asiassa ihan hauska kunnes siitä tehtiin organisoitua toistoa. Nyttemmin ilmiö on levähtänyt sen verran laajalle että sitä ei voi pitää kovin luovana tai hauskana ilmiönä. (Ja mikä pahinta, olen itsekin tehnyt niitä!) Lolcateesea voi sanoa levinneisyytensä vuoksi merkittäväksi mielen tuhoamisen muodoksi.
Tämän vakavan ongelman vuoksi olisi hauskaa kuvitella AA -kerho. Anonyymit Anonyymit. Siinä olisi kokouksia jossa Anonyymit nousisivat yksin ryhmän eteen, ilman naamaria ja tunnustaisivat ääneen että "Moi, olen Tuomo ja olen anonyymi." Ja kertoisivat, että he eivät itse asiassa ole kasvotonta massaa vaan individuaaleja, yksilöitä, ja että miten tämän tiedostaminen vaatii jokapäiväistä työtä. Ja sitten he kertoisivat miten joka päivä he taistelevat kaavamaista obsessiivis-kompulsiivista mielihalua pistää kissankuviin hassusti typotettuja tekstejä. Ja että "V niinkuin Verikosto" on aina miltei menossa DVD -soittimeen. Ja että on vaikeaa käydä kaupassa ilman naamaria. Ja näiden kanssa painiessa jokainen päivä on haaste ja seikkailu. Ja muut taputtavat ja sanovat että "Kiitos Tuomo! Noin mekin ollaan koettu!"Tälläistä kerhoa ei tietysti ole, mutta kenties sellainen pitäisi olla. Ja kenties sellainen perustetaan.
Tämä juttu on parodiahorisontissa ; Sen kirjoittaja ei itsekään tiedä miten vakavissaan hän on missäkin kohdassa ja missä kohden hän heittää "totaalisen läskiksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!