torstai 19. toukokuuta 2011
'95 -ja nyt se toinenkin vuosiluku!
Mutta vaikka kyseessä onkin selvästi uutinen, on tapahtuman mittasuhteet hieman yllättävät. Itse asiassa monellakin tavalla:
1: Suomi on voittanut jääkiekossa suunnilleen yhtä usein kuin euroviisuissa. Silti me kehumme olevamme huonoja laulajia ja pidämme jääkiekkoa jonkinlaisena kansallisurheilunamme.
2: Siinä missä se, että lauma miehiä tunkee pelissä, jonka idea tiivistyy muovinpalan päätymiseen tietylle alueelle, ihmiset kokoontuvat juhlimaan ja uutisoivat asiaa valtavalla mediamylläkällä. Sellaisella tavalla että 15 vuotta voiton jälkeen oli ihan luvallista kysyä, että missä oltiin '95 kun oltiin sankareita kaikki. Mutta kukaan ei muista mitä tapahtui kun Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Jääkiekko edustaakin monelle yhteisöllisyyttä. "Count Up" muistuttaa tästä. On yksinkertaisesti mukavaa olla samaa mieltä. Etenkin jos muutoin tuntuu että ihmiset ovat erimielisiä jostain. Näin jääkiekko tarjoaa yhteisen mielipiteen ja samastumispinnan. Fundamentalistiuskovainenkin voi olla ateistin kanssa niin samiksia ja olla yhdessä sankareita kaikki - Näin minullekin kävi kun vierailin oriGINalin innoittaman baariin pelin jälkeen. Minua samanmielisyys ei itsessään ole olennaista. En välitä joukkueurheilusta, ja itse asiassa en osaa edes jääkiekon sääntöjä. Eikä pelimenestys oikeastaan kiinnosta minua. Voitto tai häviö, ihansama. Mutta toisaalta minullakin oli "yhdistävä elementti", eli laimea alkoholiliemi.
"Napoleonin komplekseissa" muistutettiin että jääkiekkokaan ei yhdistä kaikkia. Siellä kerrotaan miten jääkiekko on eräänlainen sekulaari uskonto. Jossa pelaajien satojen kilometrien päässä tekemä voitto rituaalisessa ja asioihin vaikuttamattomassa pelissä muuttuu rituaaliksi, jossa syntyvä symbolinen voitto on ikään kuin koko Suomen kansan ja Valtiovallan mahtia. "menestys muuntuu mystisesti koko suomalaisen kansakunnan (Volkfest) ja Suomen valtion (Hornet-saattue, tasavallan presidentti) saavutukseksi, jota on oikeus ja velvollisuus juhlistaa kansallisten symbolien voimin. Tässä ei tietenkään ole järkeä, mutta uskonnon ytimessä onkin mysteeri."
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
"Missä olit kun Tikkanen ja sitten Selänne voitti Stanley Cupin tai piste-ennätyksen tai se ja se keihäskultaa ?"-kysymys on yhtä vaikea kuin "missä olit kun voitettiin euroviisut.." koska kyse on yksilöurheilusta ? MM-kulta oli joukkueurheilusta.
VastaaPoistaSuomalaiset voittavat jääkiekkopalkintoja USA:ssakin mutta laulajamme eivät koskaan keiku USA:n billboard-listoilla.
Olemme jääkiekossa suhteellisesti kovempia kuin laulussa.
Itse oon seurannut jääkiekkoa niin paljon, että jotkut säännöt on menneet intuitiooni. Jos sormi olisi Piip-napilla ja jos joku menee paitsioon, niin reagoisin vaistomaisesti "Piip", usein jopa nopeammin kuin tuomari tai itse. (Vaisto kertoo heti, että nyt menee väärin jotain, järki kerää sitten hetkistä myöhemmin kasaan evidenssit että se jotain=paitsio).