Harjoittelussani on viime aikoina noussut esiin aivan uudenlainen ongelma. Se liittyy erittelyyn, tai oikeastaan sen puutteeseen. Monesti teen sellaisia asioita, joiden yskityiskohtia en osaa edes selittää ääneen. Toisin sanoen teen asioita, eikä minulla ole mitään aavistusta siitä, mitä olen tarkalleen ottaen tehnyt.Tässä mielessä ongelmani on käänteinen kuin mitä se on ollut esimerkiksi vuosi sitten. Silloin muistin paremmin yksityiskohtia, mutta niiden toteuttaminen oli silloin vaikeampaa. Oli ikään kuin muisteltava kaikki, jolloin niiden tekeminen oli varsin hidasta.
Tämä näkyy erityisesti pariharjotteissa, joissa tietää mitä toinen tekee ; Niihin ikään kuin automaattisesti tekee hieman "niiden vastaiskua". Näin esimerkiksi perus tikarintorjunnassa, jos olen lyömässä, tikarin kärki ei enää osoitakaan kohti toisen päätä, vaan alkaa kontaktissa kääntymän kohti rannetta, koska vastine tähän uhkaavaan disarmiin on juuri kääntää tikarilla toisen rannetta. Tämä on tietysti hyvin ärsyttävää, koska tässä ei olla harjoittelemassa tätä. Minun täytyisi harjoitella sitoutumista iskuun kohti toista ja toisen pitäisi keskittyä siihen disarm -tekniikkaan, eikä suinkaan sitä vastaiskua siihen minun vastaiskuun...
"Hupia" löytyi myös, kun yritimme miettiä erään "beginners-courseilla pyörineen kanssa" miten tehdään Fiore dei Liberin "Pisano-Dossi" -manuaalissa esitelty puolustajan tekemä disarm jos hyökkääjä on tekemässä roverso -iskua. Mietin yksityiskohtia, kehotin toiste lyömään minua jotta näkisin että mitä oikein teen. Ja jopa viheltelin pikkukakkoslauluja, jotta mieleni sitoutuisi kappaleeseen jotta voisin tehdä "oikein yhtikäs mitään". Sillä jos en miettinyt, mitä olen tekemässä, tekniikat menivät paremmin. Toisen tuli sitten vain katsoa, mitä oikein puuhasin.
Helsingissä olevassa patsaassa on esitetty Kullervo, joka ilmeisesti keskustelee miekalleen. Hänelläkin lienee jonkinlaisia erittelyvaikeuksia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!