"Karkeasti: Jos henkilö sanoo kuulevansa ääniä, nimitämme häntä hulluksi ja vaadimme että hänet täytyy viedä köysissä pois. Jos henkilö sanoo kuulevansa Jumalan äänen, kutsumme häntä syvän uskonnolliseksi ja vaadimme kovaäänisesti kanssaihmisiä arvostamaan häntä ja ylistämään hänen pyhyyttään. Jos Jumalan ääni käskee ihmistä lyömään metrossa kanssamatkustajaa kirveellä, pyhyys haihtuu kuin aamukaste ja hänet luokitellaan taas hulluksi."
(Kari Enqvist, "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" s. 142-143)
Laitoin alkuun melko provosoivan sitaatin, joka kuvastaa melko hyvin sitä, miten ateistisessa keskustelussa uskonto tavanomaisesti medikalisoidaan. Tai ollakseni oikein tarkka, tämä käsittelee uskonnon sijasta nimen omaan uskoa. Itse asiassa uskon käsittely ateistisessa kirjallisuudessa näyttää pyörivän ensisijassa tämän kohdan ympärillä. Muut kohdat käsittelevät sitten uskon sijasta uskontoa, esimerkiksi (teo)loogisten ristiriitojen/luonnontiedevirheiden/sosiologisen etiikan kautta.
Näin ateismin tapa käsitellä uskoa jää "varsin tiukkalinjaiseksi".
Tämä tarkoittaa - paitsi sitä että usko yhdistetään neurologiaan joka on itse asiassa varsin perusteltua, että vaikka yliluonnollinen todellisuus olisikin, olisi se liitoksissa ihmisiin juuri neurologian kautta vaikutus aivotoimintoihin ei siis olisi tässäkään tapauksessa väärä lähestymistapa - myös sitä että uskonnosta tehdään mielenvikaisuutta. Ei ole vaikeaa löytää esimerkkejä, joissa uskontoa on medikalisoitu. Uskonto voidaan liittää esimerkiksi neuroottisuuteen.
Näissä selityksissä ei mielestäni ole ongelmana se, että uskovaisissa ei olisi hulluja, ja että hulluus tuottaisi uskonnollisia yksilöitä. Sen sijaan ongelmana on se, että tämä laajennetaan. On toki mahdollista että mielenterveyden häiriö tuottaa ankedootteja jotka mieleltään terve ottaa vastaan näkijän näkynä ja uskoo sen. Hän on kenties ignorantti/hätäisiä päätelmiä tekevä tai muuten vain hömelö, mutta hänen kutsumisensa mieleltään järkkyneeksi on kuitenkin suoraan sanoen liikaa.
Itse pidän enemmän Pascal Boyerin tavasta lähestyä asiaa. Hänkin toki myöntää uskonnollisuuteen mahdollisesti liittäviä mielenterveyden ongelmia. Mutta pääasiassa hän lähestyy asiaa siten, että uskonto on ihmisaivojen varsin tavallinen ilmiö. Ei kenties rationaalinen itsessään, mutta hän ei näe uskoa vakavana häiriötilana tai sairautena, enemmänkin sivutuotteena. ~ Sanoman voi ymmärtää enemmänkin niin että usko ei ole rationaalista, mikä ei tarkoita samaa kuin että uskovainen olisi erityisen irrationaalinen. Sillä olisi idealistista nähdä ihmistä läpeensä typeränä ja irrationaalisena tai läpeensä rationaalisena. Yleensä olemme vähän sekaisin (molempia).
Toki esimerkiksi Enqvistin kirjata selviää vahvasti ja alleviivatusti että hän on Boyerinsa lukenit. Mukaan on vain hypähtänyt Dawkinsin uskon virus -käsitteistö ja ennen kaikkea tämän analogian tuomat mielikuvat värittävät loput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!